perjantai 10. huhtikuuta 2015

#boomshakalaka


#tgif #viimeinperjantai #yksinkotona #luksusta #valkkarii ja #parsarisotto

(parsat ovat kevään ekat, samoin varhaiskaali. riesling ei...)

happy weekend!

tiistai 7. huhtikuuta 2015

tuhkimon herättämä tunne


istuin tänään (viimein!) leffateatterin pimeydessä katsomassa disneyn tuoretta tuhkimo-elokuvaa.

eläydyin elokuvaan tapani mukaan täysillä - jossain vaiheessa huomasin innostustani istuvani hassussa etukenossa - ja tavoitin yhtäkkiä tutun tunteen, jota en ollut kokenut pitkään aikaan.

hyvät tarinat vaikuttavat minuun syvästi. elin tätäkin mukana joka solullani, ja leffan loputtua olin varma että olin vähintäänkin ollut mukana joukkokohtauksissa. teatterista lähtiessä elokuva oli painunut tiukasti verkkokalvoille ja aivojen sopukoihin, eikä taida lähteä sieltä hetkeen... (richard maddenin sinisilmien tuijotuksella saattaa olla osuutta asiaan.)

nuorempana nähtyäni vaikuttavia leffoja tai luettuani mieleenjääviä tarinoita, saatoin olla viikkokausia tarinan ja sen henkilöiden lumoissa. pidin silloin tarinoihin leimautumisen tunnetta negatiivisena. ihailin ihmisiä, jotka ovat löytäneet oman unelmansa ja toteuttivat sitä, ja minä vain roikuin muiden tarinoissa. 

kiitos disneyn, päätin tänään kääntää tuon vahvasti kokemisen edukseni. siitä tulee uusi aseeni unemoimieni asioiden tavoitteluun.

nyt äkkiä teatteriin! pelkästään cate blanchettin huima äitipuoli tai tuhkimon ihana puku tai prinssin hymy on kannattavia syitä elokuvan näkemiseen... tai tulihan siinä jo aika monta :D

tiistai 31. maaliskuuta 2015

maaliskuun puolella


jaaha, olen tainnut pitää vahingossa kuukauden tauon blogin kirjoittamisesta. hupsista!

tämä kevät on heittänyt eteeni paljon uusia asioita, niin positiivia kuin negatiivisiakin. se on vaatinut paljon ajatustyötä, ja tuntuu siltä ettei maaliskuussa tainnut paljon muulle jäädäkään aikaa.

lisäksi menetin viikonlopun aikana kaksi tärkeää persoonaa elämästäni. he ovat nyt paremmilla mailla ja minä täällä. tuntuu että mielessä on nyt vähän liikaa.

niinpä kirjauduin pitkästä aikaa tänne. olen oikeastaan kaivannut aika paljon tätä varaventtiiliäni, päiväkirjaani, ajatuspuhdistamoani. pinnallista puhetta kengistä, syvempää itse elämästä ja kaikkea siltä väliltä.

onko siellä ketään?

p.s. roomassa, silloin kuukausi sitten, oli aivan ihanaa. vaikka olin tehnyt karastrofaalisen huonot kenkävalinnat ja kävelin jalkani rakoille...

lauantai 28. helmikuuta 2015

30

olen ajatellut viikkokausia, että tänään täytyy sanoa jotain vakavaa. jotain tosi painavaa ja kypsää ajan kulumisen ja elämän rajallisuuden ymmärtämisestä.

silti tänään ei mielessä ole kuin tämä:


aika hyvää tämä elämä. ja paranee vaan!

perjantai 27. helmikuuta 2015

friday i'm in love

terveisiä euroopan yltä! lennämme rauhallisissa tunnelmissa (aamuneljältä heräämisellä ja seitsemältä kiskaistulla kuohuviinillä saattaa olla osuutta asiaan) kohti roomaa.



let me explain.

syksyllä ikäkriisin pahimmassa vaiheessa ("olen nyt sen ikäinen kun äitini minut saadessaan ja elämä loppuu tähän") pyöriessäni toivoin, että voisin viettää synttäreitäni jossain muualla kuin kotona. mielitiettyni tarttui haasteeseen, eikä minun ole tarvinnut asiaa sen enempää ajatella.

kaksi viikkoa sitten sain kirjeen. mieheni oli kehitellyt kuvitteellisen matkatoimiston, jonka kuvitteellinen italialainen kohdeopas lähestyi ystävällisesti matkustusinfon, pakkaussuositusten ja materiaalipaketin muodossa.

kohteen lisäksi en tiedä yhtään, mitä viikonloppu tuo tullessaan. luultavasti jotain aika kivaa!

ajoittaisista epäilyistäni huolimatta olen ilmeisesti tehnyt jotain jossain vaiheessa oikein, tai sitten on vaan käynyt uskomaton tuuri husband lotteryssa.

mahtavaa viikonloppua!

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

jumppamuijan uudet kuteet



tunnettu tosiasiahan on se, että jos kuntosalille menee resuisissa verkkareissa ja kulahtaneissa vanhoissa paidoissa, kaikki muut sporttailijat tuijottaa paheksuvasti ja salin omistaja kehottaa harkitsemaan jotain vähemmän fiiniä paikkaa.

eikun... tämä taisikin olla se pahin painajaiseni, koska käyn salilla useimmiten resuisissa verkkareissa ja kulahtaneissa paidoissa. muusta käytöstä poistetut kuteet kelpaa hyvin urheiluun, koska...niin miksi oikeastaan?

olen tässä havainnut (ikä tuo viisautta jne.), että kivat urheiluvaatteet tuo hyvää fiilistä, ja fiilis taas on urheilussa ihan ensiarvoisen tärkeää, ainakin kaltaiselleni sohvaperunalle. ja sitä paitsi kivat sporttailuvaatteet tuo myös salilla sitä kaivattua itsevarmuutta. vaikka olisikin (olenkin) ihan pihalla salin laiteviidakossa, näpsäkät vaatteet antaa kuvan siitä että tiedän todellakin missä olen.

urheiluvaatteisiin tuhlaaminen on tuntunut mielestäni vähän turhalta. hassua kai, kun muuten tuhlaaminen tuntuu sujuvan erinomaisesti. mutta kai kohdalle piti osua tarpeeksi siisti mallisto, että viesti tulisi sisäistettyä.

 tämä kolahti. ostin napakan oloisen urheilutopin ja löysän hihattoman paidan, jotka saa vanhoihin legginseihinkin uutta eloa. jos salitreeni lähtee sujumaan, lupaan ostaa itselleni toisenkin setin.

jos törmätään salilla, olen se värikäs tyyppi joka näyttää olevan coolisti pihalla.

p.s. koska julistin itseni aiemmin jonkinlaiseksi siivouksen ylijumalattareksi, jaan teille nyt toisenkin vinkin. löysin sen musla-blogista, ja se on siivousdisco! melkein tekee mieli tarttua heti moppiin..

tiistai 24. helmikuuta 2015

viime päivien tunnelmia

































(on ihan normaalia olla koukuttunut minihampurilaisia muistuttaviin muovikarkkeihin.)

tämän viikon jälkeen tuuletan kyllä lujaa. ensi viikolla elämä palaa nimittäin normaaliin, kun parin kuukauden tiukka työputki muuttuu taas freelancerin arjeksi.

viikonloppuna taitaa olla muutakin tuuletettavaa. ainakin 30 syytä, kröhöm. meinasin jo laittaa suomen kuvalehden merkkipäiviä-palstalle ilmoituksen: matkoilla merkkipäivänä.

arvaatteko missä juhlin?


keskiviikko 18. helmikuuta 2015

hassua ja värikästä


laitatin syksyllä pitkästä aikaa geelikynnet. kun omat kynnet ovat ohuet ja lohkeilevat, on superhelppoa elää geelien kanssa kun kynsistä ei käytännössä tarvitse välittää pientä kotihoitoa lukuunottamatta. 

on geeleihin tottuminen silti vienyt aikansa. kynnet kasvavat yllättäen nopeasti ja neljän viikon huoltovälein jopa niin paljon, että viimeisellä viikolla kirjoittaminen käy vaikeammaksi...

edellisellä huoltokerralla kynnet jäivät alunperin liian pitkiksi, jolloin ne alkoivat taipua ja geelikuoret irtoilla. niinpä tällä kertaa kynnet viilattiin ihan minimimittaan ja näin viikkoa geelien laiton jälkeen tilanne on edelleen erinomainen.


nämä tämänkertaiset kynnet ovat myös ehdottomat lempparini kaikista minulla olleista geelikynsistä. hassut ja värikkäät sopivat meikäläiselle, sillä sellainen taidan olla itsekin.

kepeät värit kynsissä tuovat myös kevään aina vain lähemmäksi. pääsen ensi viikolla pienelle ulkomaanmatkalle jonnekin, missä kevät jo kukoistaa. minä ja kynnet ei malteta odottaa!

maanantai 16. helmikuuta 2015

parasta juuri nyt



ikkunalaudalla tuoksuvat gintsiat ja parhaimmillaan olevat veriappelsiinit.


tänäänkin raahasin kaupasta kolme kiloa (!) veriappelsiineja. kuluvat mehuksi puristettuna nopeasti, ja ovat ah-niin-makoisia ja mehukkaita. parasta tietenkin on, jos aplari on sisältä mahdollisimman tumma tai verenpunainen.

harmittaa, miten paljon tämä blogini on jäänyt muiden asioiden katveeseen viime aikoina. täydet työviikot ja kunnon kaamosväsymys eivät oikein jätä aikaa inspiraatiolle. ehkä se tästä noiden asioiden helpottaessa.

suuri osa paranevassa fiiliksessä on varmasti myös taivaalla paistavalla auringolla. eilen makasin sohvalla ja kuvittelin olevani onnellinen merilehmä, jonka selkää aurinko lämmittää sileällä rantakalliolla.

että kiitos vaan vanha kaiffari siellä valovuosien päässä. kiitos että olet palannut. älä tee enää pitkiä katoamistemppuja!

perjantai 6. helmikuuta 2015

uusi löytö: ganni

uusin harrastukseni, eli tanskalaisia muotiblogeja lukiessa näppäimistölle kuolaaminen, on tutustuttanut minut moneen kiinnostavaan vaatebrändiin, joiden mallistot kelpuuttaisin omaan kaappiini enemmän kuin mielelläni.

niiden nettikauppojen selailu on lempipuuhaani. säilön välilehtiin kiinnostavia vaatekappaleita, katselen niitä ja mietin niiden yhdistelemistä omiin vaatteisiini. joskus tilaan jotain, yleensä en, mutta rikastun yhtä kaikki. (en tietenkään rahallisesti, mutta silmäni ja vaatekaappini kehittyy, ja pidän siitä.)

uusin löytöni on tanskalainen vaatemerkki ganni, jonka nettikauppaa olen viime aikoina innokkaasti selannut.

Ganni’s collections are inspired by the finest iconic women and styles of the past blended with the essence of our time. From the perfect date-night dress to slouchy-chic Sunday knits, Ganni has an instinct for designing pieces that style-obsessed women want in their wardrobes.
Ganni don’t do tricky, high-concept Scandi-style or girly-boho. The brand is different and makes gorgeous designer fashion that works.






this one is a keeper. kevätmalliston pastellisävyt, pehmeät leikkaukset, kimonot, tuo täydellinen vihreän sävy ja sopivasti 70-lukua henkivät siluetit miellyttävät kovasti. 

olen kehittänyt "lievän" pakkomielteen noihin vihreisiin nahkahousuihin. ihan täydellisen pehmoiset ja kuitenkin skarpit keväthousuiksi. olen varma, että jos hankkisin ne, kaikki olisi kuitenkin sitä mieltä että ihan sun näköiset

ja hei, gannilla näyttää olevan vielä varsin ruhtinaalliset alennusmyynnit käynnissä!

seuraavaksi sitten tanskalaiset sisustusblogit. mistä aloittaa?

torstai 29. tammikuuta 2015

ilmainen siivousvinkki

lapsuudenkodissani siivottiin ahkerasti. varsinkin isäni oli hyvin tarkka kodin siisteydestä, ja saikin usein joulu- ja isänpäivälahjoiksi kaakelinväliharjoja ja imurin erikoissuuttimia.

siivousneuroosi ei ilmeisesti ole geneettistä, koska itsestäni en tuollaista puolta ole vielä löytänyt. kotoa muutettuani nautin boheemimmasta elämisestä, kunnes rupesin seurustelemaan toisen siivousneurootikon kanssa. arvaatte varmaan miten siinä kävi. meillä kilahtaa kolmas hääpäivä mittariin. (joo joo, naiset etsivät isäänsä muistuttavia kumppaneita jne jne)

vuosien hioutumisen jälkeen meillä sujuu nykyään viikkosiivous aika näppärästi yhteistuumin (äiti ei kyllä usko tätä). yksi omaa siivoustuskaani huomattavasti helpottaneista kapistuksista on tomuliina, jonka käytön olen oppinut anopiltani.

kuva

tarvitaan sellainen epäkäytännöllisen näköinen lattapäinen lattiapyyhin/moppi (termit on hallussa, kuten huomaatte), ja tällainen oranssi kertakäyttöliina. liina kiinnitetään pyyhkimeen, ja sitten luistellaan ympäri kämppää.

paljon vähemmän aikaa vievää kuin imurointi ja huomattavasti vähemmän v****maista (sori) kuin moppaaminen, ja erittäin tehokasta. kaiken lisäksi varsinainen pyyhin pysyy puhtaana, kun oranssi liina heitetään käytön jälkeen roskiin. suorastaan nerokasta.

meillä oli viikonloppuna siskoni kissa hoidossa, ja koska mies on vähän allerginen, oli alkuviikosta paikallaan ylimääräinen siivous - tänään on sitten sen virallinen siivouspäivä. liinaan tarttuikin kiitettävä määrä kissankarvoja, vaikka kämppä oli ennen sitä imuroitu kauttaaltaan.

tässä ilmainen, sponsoroimaton siivousvinkki teidän torstaipäiväänne ilahduttamaan, olkaa hyvät!

(ja ei, kaakelinväliharjaa en vieläkään omista. enkä aio ihan hetkeen hankkiakaan.)

maanantai 26. tammikuuta 2015

viikko käyntiin



kiitos ja hallelujaa kulman takana sijaitsevalle kukkakaupalle. säntäsin paikalle äsken noin kolme minuuttia ennen sulkemisaikaa, ja sain silti kivaa palvelua ja suloisen kimpun.

olen tänään palauttanut kaksi viikkoa lähes kaiken aikani vieneen ison työhomman. sen kunniaksi viimeistelin kodin siivouksen ja säntäsin kukkakauppaan. haluan aina hankkia siistiin kotiin tuoreita kukkia, se kruunaa kokemuksen.

jaloleinikit tuovat kyllä keväistä tunnelmaa kotiin. ensi viikolla on jo helmikuu, ja pimeys pikku hiljaa helpottaa.

nyt sohvalle. kivaa viikkoa, kamut!

perjantai 9. tammikuuta 2015

uutta paria etsimässä


ylläoleva kasa reikiä ja repeytynyttä denimiä on (vain hieman liioitellen) ainoa, mitä on jäljellä vuosikausia uskollisesti palvelleista acnen farkuistani. auki"revityt" housunpolvet menivät vielä ajanmukaisesta tyylistä, mutta repeytynyt haarus ja takapuoli on jopa minulle vähän liikaa. 

(tuo kolahdus oli äitini, joka pyörtyi kauhusta kanarian auringossa)

farkut ovat ehdoton lempivaatteeni arjessa. olen siirtynyt pikkuhiljaa yhdet farkut kerrallaan - mallista siihen, että kaapissa onkin yhtä aikaa useammat käyttökelpoiset jamekset. ja nyt sille perussiniselle perusmallille tarvitaan korvaaja.

kierrellessäni viime viikonloppuna alennusmyyntejä päädyin outletiin, josta olen joskus kunnolla penkomalla tehnyt löytöjä.

(outletit ovat oikeastaan aika ahdistavia. ne tuovat mieleeni perheloman floridassa joskus 90-luvulla, jolloin isot ostoskeskukset suomessa olivat vasta tulevaisuutta. kuljimme kasoittain täytetyissä halpa-malleissa huuli pyöreänä. olen sittemmin ruvennut arvostamaan maltillisesti ja hyvällä maulla sisustettuja putiikkeja ja kivijalkakauppoja...)

ilahduin, kun löysin hyvällä tarjouksella nudien farkkuja vakkarimallissani, vieläpä juuri etsimässäni sinisen sävyssä ja maltillisella pesulla.

sovituskopissa paljastui nopeasti, miksi nudien täyspuuvillaisia farkkuja oli kärrätty kasakaupalla outletiin. oman kokoni farkut eivät nousseet juuri polven yläpuolelle. tarkistettuani koon ja reisieni leveyden (suunnilleen sama kuin edellisenä iltana), kokeilin kahta kokoa suurempaa. sama tarina.

onneksi tajusin sovittaa, olisin nimittäin saattanut myös kävellä suoraan kassalle "oikean" koon kanssa.

tarinan opetus: epäile ja sovita, jos törmäät satamäärissä superhalvalla myytäviin laatufarkkuihin.

toinen opetus: sovita. aina.

kolmas opetus: olen edelleen ilman lempifarkkuja. must take care of this business.

kivaa perjantai-iltaa, tyypit!

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

kun loman loppuminen ei olekaan maailmanloppu


tiedättekö niitä ihmisiä, jotka osaavat laskeutua arkeen pehmeästi loman jälkeen? valmistautua töihin paluuseen, mennä ajoissa nukkumaan ja nousta aamulla virkeinä? minä en kuulu niihin ihmisiin.

välttelin taas töiden ajattelua itseni rankaisemisen uhalla eiliseen asti. menin nukkumaan ihan yhtä myöhään kuin lomalla joka päivä, herätäkseni aamulla herätyskelloon niin aikaisin että sen pitäisi olla laitonta.

ensi järkytyksen jälkeen homma tuntui kuitenkin yllättävän iisiltä. aamupesu, aamiainen, vaatteet niskaan. rauhallista musiikkia korviin ja pakkasaamuun. 

töihin tullessa olin pirteä ja energinen. kynä pysyi kädessä ja työtehtävät tuntuivat mieluisilta.
kun lähdin iltapäivällä kotiin, olin edelleen pirteä ja energinen. ensi töikseni kotona pistin pesukoneen  pyörimään ja aloin siivota ja lukea keittokirjoja.

paljastus: oikeastaan on aika helpottavaa, että arki on alkanut. 

turvatakseni huomisenkin pirteyden taidan sukeltaa pellavalakanoiden väliin, tarttua uusinpaan kinfolk-lehteen ja pakollisiin tukholman-tuliaisiin, pärlansin herkkutoffeisiin.

maanantai 5. tammikuuta 2015

uuden vuoden mietteitä


uuden vuoden alkaessa tekee väkisinkin mieli pohtia mennyttä vuotta ja suunnitella tulevaa. reflektoida.

viime vuosi, ja viime syksy varsinkin, oli aika raskasta aikaa, mitä sitä kieltämään. kolmenkympin kriisi iski päälle ihan kunnolla (kuinka kliseistä, en olisi koskaan uskonut), oman paikan löytyminen tuntui mahdottomalta tehtävältä, enkä tuntunut saavan näiltä asioilta hetken rauhaa.

joulu tuli viimein, kovien rutistusten jälkeen. ajattelin, ettei kahden ja puolen viikon joululoma auta mihinkään, että en ole sen jälkeen levänneempi enkä viisaampi. mutta kappas vaan, vaikka vuoden vaihtuminen oli myös haikeaa, toi se mukanaan voimakkaampia uusia tuulia kuin olisin uskaltanut toivoa.

monet pitkään hautuneet asiat tuntuvat kirkkaammilta ja selvemmiltä. uudet ajatukset ovat nostaneet päätään, ja tiedän jo hieman varmemmin, mihin suuntaan lähteä.

tämä blogi on elänyt kirjoittajansa mukana elämäni toistaiseksi haastavimmat kaksi vuotta. se on tuonut inspiraatiota ja opettanut huimasti, toisaalta jäänyt sivuun mielen myllerryksissä ja vaikeina aikoina. jatkossa haluan tehdä tästä omasta pienestä nurkastani entistä enemmän näköiseni.

en ole koskaan tehnyt uuden vuoden lupauksia, koska en oikein osaa pitää sellaisia. halusin kuitenkin listata ylös asioita, joita näin vuoden alettua pohdin. olkoon ne laajempia päämääriä ja tulevaa vuotta määrittäviä pohjasävyjä, enemmän kuin tarkkoja tavoitteita.

vuonna 2015
  • nauran ja hymyilen enemmän kuin viime vuonna
  • juon monta hyvää pulloa viiniä hyvässä seurassa
  • haluan oman henkisen ja fyysisen hyvinvointini olevan elämäni määrittävä tekijä
  • täytän 30 ja aion viimein hyväksyä sen
  • haluan ansaita enemmän rahaa kuin viime vuonna
  • matkustan enemmän (katso edellinen...)
  • annan itselleni enenevissä määrin armoa ja itseluottamusta 
  • juon enemmän vettä 
  • vaatekaappini muokkautuu entistä enemmän näköisekseni
  • siirryn unelmien ajattelemisesta myös unelmien toteuttamiseen
  • annan tälle blogille enemmän aikaa ja aiheita
  • rakastan enemmän, harmittelen ja epäilen vähemmän

kiinnostuneena odotan, mitä vuosi tuokaan tullessaan. vielä kiinnostuneempana odotan, mitä kaikkea olenkaan saanut aikaan ensi vuodenvaihteeseen mennessä!