tiistai 18. marraskuuta 2014

valo tuli, sano dracula


sain joitakin vuosia sitten joululahjaksi sarastusvalon. sellaisen, joka toimii sekä kirkasvalolamppuna että herätyskellona - puoli tuntia ennen asennettua herästystä se alkaa pikkuhiljaa sarastaa, ja kun kello soi, herää kevyemmästä unesta kuin heräisi pilkkopimeässä, eli välttää ns. vamppyyri haudasta - pakkoheräämisen.

(tiedättehän, kun itsensä hereille raastaminen tuntuu siltä ettei saisi koskaan enää nukkua, ja silmäpussit ovat kuin verenhukasta kärsivällä draculalla.)

laite toimii ihan kiitettävästi. aloin herätä järjestäen jo ennen kellon soittoa pehmeään valoon. kun herätysääneksi voi vielä peruspirinän ja linnunlaulun lisäksi valita radion, muodostui aamuheräämisestä oikeastaan aika mukava hetki.

asia on harmillinen ainoastaan asuintoverini kannalta. hän herää aamuisin yleensä minua myöhemmin, mutta jos käytän sarastusvaloa, hän havahtuu puoli tuntia ennen herätystäni kuuluvaan hiljaiseen "tzing"-ääneen, kun valo käynnistyy, eikä sitten saa enää unta.

pohdittuamme asiaa jonkin aikaa (siis ainakin vuoden), keksin ratkaisun. siirsin valon keittiöön. se näyttää ikkunalaudalla yllättävän nätiltä. näin pimeänä aikana on kivaa, kun voi aamulla ensimmäiseksi napsauttaa valon pikku hiljaa kirkastumaan, ja hoidella aamutoimia ja aamupalahommia radio helsingin soidessa taustalla.

win-win-tilanne, kerrankin!

ainoa ongelma on nyt vain se, että nauttiakseen valoisasta keittiöstä pitää ensin herätä sieltä pilkkopimeästä makuuhuoneesta, vamppyyri haudasta -tyylillä tietysti.

Ei kommentteja: