ensimmäiset lumihiutaleet leijailivat ikkunan ohi muutama päivä sitten. havahduin yhtäkkiä siihen, että kohta on marraskuu.
olen valon lapsi. elän auringosta, rakastan kesää, lämpimiä säitä ja kauniita kirkkaita päiviä. niitä on ollut tarjolla paljon, ehkä siksi tämä syksy onkin tuntunut niin helpolta.
kauniina päivinä on myös helppo panostaa pukeutumiseen. tänä vuonna minulla on onneksi kunnon arsenaali myös niitä synkeämpiä aamuja varten: kirkkaankeltainen villakangastakki, tarpeeksi iso ja pehmeä huivi ja ihana villapaita.
(eikä sinisissä kengissä voi olla hymyilemättä, vaikka märkää ja loskaa vastaan niillä ei kannatakaan taistella...)
on yksi toinenkin apu pimeneviin aamuihin (ja päiviin, ja iltoihin): vielä yksi viikko, ja sitten koittaa odotettu loma. suuntana pariisi, ihana pariisi, josta olen ollut pois aivan liian kauan.
koko syksy on luettu kirjoja, tutkittu karttoja ja valmistauduttu matkaan. tänään virittäydymme ranskan-tunnelmaa, kun saamme ystäviä kylään. uunissa on porissut herkkuja aamusta asti.
tunnelmallista viikonlopun jatkoa!
(kuvat ovat osin epätarkkoja, mutta niissä on vain niin kaunis valo, etten hennonnut tehdä niille mitään.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti