tiistai 29. heinäkuuta 2014

kesän ihanin



kun kesäkakuista puhutaan, täydellisin on enkelten kakku. se on höyhenenkeveä ja suussasulava, ja aiheuttaa taatusti ihastusta herkuttelijoiden kesken. 

kakku rakentuu marenkikuoresta, joka täytetään ite tehdyllä lemon curdilla maustetulla vaniljakermalla. koristeeksi itseoikeutetusti kesän ihania marjoja, mieluusti paljon.

kakkupohja:

6 munanvalkuaista
2 tl valkoviinietikkaa
5 dl erikoishienoa sokeria
1 rkl maissitärkkelystä
3 tl vaniljasokeria
0,5 dl kiehuvaa vettä

sekoita valkuaisiin kaikki ainekset ja vatkaa puhtaassa kulhossa kovaksi vaahdoksi. tässä meinaa usko mennä, mutta sähkövatkain täysille vain. taikina kyllä kiinteytyy pikkuhiljaa.

kaada vatkattu marenki voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan. koita saada marenkia enemmn reunoille, jotta keskelle muodostuu kuoppa. paista 150-asteisessa uunissa noin 70 minuuttia. anna jäähtyä hyvin, ennen kuin irrotat kakun vuoasta.

(jäähtyessään uunissa kauniiksi kohonnut marenki luultavasti lässähtää ja breikkaa, mutta ei hätää!)

lemon curd:

6 munankeltuaista
1 dl sokeria
1 dl hillosokeria
2 rkl raastettua sirtuunankuorta
1 dl sitruunamehua
100 g voita

mittaa keltuaisten kanssa kattilaan sokerit, sirtuunan kuori ja mehu. kuumenna aineksia koko ajan sekoittaen, kunnes seos sakenee kiisselimäiseksi. ota kattila liedeltä ja jatka vatkaamista. lisää voi pieninä nokareina ja sekoita koko ajan, kunnes voi on sulanut. anna curdin jäähtyä jääkaapissa kelmun alla.

täyte:

vaahdota tölkki vaniljakermaa/vaahtoavaa vaniljakastiketta, ja lisää siihen reippaasti jähmettynyttä lemon curdia. "pura" jäähtyneen marenkikuoren päältä murtuneet (isot) palaset. täytä kakku kerma-curd-seoksella, ja asettele marenkikannen palat kauniisti paikoilleen. päälle runsaasti marjoja.

marenkikuoren voi tehdä valmiiksi jo vuorokauttakin ennen, jolloin se ehtii kuivahtaa vähän enemmän. itse tykkään kuitenkin pehmestä ja sitkoisesta marengista, mihin muutaman tunnin levähdys riittää mainiosti!



perjantai 25. heinäkuuta 2014

vähän parempaa?

maailmalta kuuluu järkyttäviä uutisia. ihan kauheita. en ollenkaan tiedä, miten näihin asioihin pitäisi suhtautua. 

päässä pörrää kymymyksiä. onko elämäni arvikkaampi kuin jonkun toisen? saako tällaisten suru-uutisten keskellä elää omaa elämäänsä kuten ennenkin? pitääkö pysähtyä suremaan ihmisiä, joita ei ole koskaan tavannutkaan? miten päästä eteenpäin?




mulla on viisas mies, joka osasi auttaa. kuulemma vatvominen ei auta, vaikka se tuntuisi tarpeelliselta. sen sijaan voisi keskittyä hyvään, ja siihen, että pikku pala kerrallaan tämä maailma tulisi paremmaksi paikaksi meille kaikille. siihen, että suhtautuu läheisiinsä ja itseensä mielummin positiivisesti kuin negatiivisesti, ja välittää sitä viestiä eteenpäin.

kuulostaa tosi kliseiseltä, mutta mitä muutakaan voi tehdä?





ehkäpä kannattaisi lopettaa vatvominen myös tämän blogin suhteen. tulin nimittäin siihen tulokseen, että jos tästä höpinöinnistäni lisäkseni yksikin saa joskus jotain iloa elämäänsä, olen tehnyt jotain oikein. aion jatkossakin kirjoittaa pienistä, hupsuista ja iloisista asioista - tosissani, mutta pilke silmäkulmassa.

pyritään hyvään, kaverit. pala kerrallaan.

ja hei! vinkkejä siitä, miten maailman tilasta kärvistelystä selviää saa jättää kommenttiboksiin!

tiistai 15. heinäkuuta 2014

retiisejä ja muuta relevanttia

tämä kesä näyttää tähän mennessä erinomaiselta. useampi pieni matka, ja välillä muutama päivä kotona. voi istua hetken hiljaa sohvalla, nukkua omassa sängyssä - ja korjata satoa parvekkeelta.

suureksi riemukseni huomasin, että retiisinviljelyni on sujunut tänä kesänä paremmin kuin viime vuonna. silloin sain vain isoja lehtiä ja paksuja, puisevia juuria, mutta nyt taimet ovat kasvattaneet pullukoita pikku retiisejä.








ja kauniita kuin mitkä, kuin jalokiviä!

maanantai 14. heinäkuuta 2014

ilta vaasassa

tyhjä on vaasan tori heinäkuisena maanantai-iltana.
tyhjä on ihmisen pää hikisen ajopäivän jälkeen.










nämä olivat päällimmäisiä huomioitamme, kun vietimme iltaa vaasassa.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

lakeuden lapsia

retkemme halki suomen jatkui mökkianoppilasta päijänteeltä etelä-pohjanmaalle.


siellä oli kuuma. niin kuuma.



selkä liimautui auton penkkiin ja mekko kainaloihin. hiki virtasi pienimmästäkin liikahduksesta, ja vesipullon sisältö lähestulkoon kiehui. ohi vilahtavat maisemat tuntuivat hikoilevan siinä missä mekin.






olenko jo sanonut? tämä.on.ihanaa.



tätä hikisyyttä on odotettu niin kauan, ettei tulisi mieleenkään valittaa.




yövyimme yhden ystävän vanhemmilla, korjautimme puhjenneen renkaan paikallisella huoltsikalla, ja pääsi tällainen southron babekin (?!?) ihmettelemään pohjanmaan suuruutta, tuurin kyläkauppaa.




kun kartta antoi toiveita tien varrella olevista uimapaikoista, käänsimme auton nokan sinne ja hyppäsimme järveen.



intiaanikesä!

perjantai 11. heinäkuuta 2014

uutta kotona

tässä kesän aikana olen totaalisesti kyllästynyt olohuoneemme sisustukseen. jokaisella seinällä on jotain, sohva keskellä huonetta ja sohvapöytä koko ajan tiellä.

olemmekin tulleet siihen tulokseen, että voisimme hyvin luopua erillisestä työpöydästä. kun teen töitä kotona, istun aina keittiön pöydän ääressä. hommat hoidetaan läppärillä tai tabletilla, mihin ei pöytää välttämättä tarvita. 

teimme työpöydän aikanaan yhdestä asunnon lukuisista väliovista. se on tiikkinen ja kaunis, mutta epäkäytännöllinen. pöydästä tuli vähän liian kapea, ja nyt sen ainoa tehtävä tuntuu olevan kerätä erilaisia paperipinoja.

emme ole jaksaneet tarttua vielä toimeen, loman jälkeen sitten. ostinkin nyt muutaman pienen esineen, joihin katseensa voi sillä aikaa suunnata ja ihailla niiden kauneutta.



hayn metallisen tarjottimen löysin pinosta fredrikinkadulta. vaaleanharmaa, hieman minttuun taittava väri on mielestäni tosi kaunis. 

valkoisen maljakon ostin niinkin proosallisesta paikasta kuin kampin tigeristä. olen ihaillut vaasia joka kerta ohi kulkiessani, ja nyt päätin napata sen matkaan. neljän euron hinta kun ei paljoa kirpaissut.



messinkinen kynttilänjalka löytyi tienvarsikirpparilta, joka oli lattiasta kattoon täynnä lasi- ja muuta astiaromua. se huusi tavaranpaljouden keskeltä, että ansaitsee päästä arvoiseensa paikkaan.



söpöset ovat kyllä toimittaneet tehtävänsä. näiden katselu tuottaa nimittäin paljon enemmän iloa kuin työpöydän romukasa harmia.

torstai 10. heinäkuuta 2014

huomenna


aamulla ani varhain (toistuuko tämä teema jotenkin tässä kesässä...?) raahaamme luumme lentokentälle. suuntana on sveitsi, miehen serkun häät ja muutama päivä alppien kainalossa interlakenin seudulla.

sääennuste näyttää hohkaavan kuumalta, mikä aiheuttaa tietysti vähän ongelmia juhlapukeutumisen suhteen. 

suosin mielellenä juhlapukeutumisessa kotimaista designiä. varsinkin, kun juhlitaan ulkomailla. on aina mukavaa viedä pieni pala suomea näytille!

hääasuni koostuukin ivanakin helsingin vaaleanvihreästä silkkimekosta, jonka oikeaa väriä en näytä koskaan saavan kuviin. jottei homma menini hempeilyksi, yhdistän koltun minna parikan tbc-puukkareihin ja poola katarynan nycteridae-korviksiin. nahkainen juhlalaukku on äidin vanha.


enää pitäisi keksiä, miten saisin hiuksiin elegantit old hollywood-tyyliset laineet, eikä aina sitä paniikkikikkaraa, joksi taipuisa tukkani yleensä muotoutuu...

mukavaa viikonloppua!

p.s. olen ajastanut postauksia hellekelejä sisään pakoilevien luettavaksi, vaikka itse kirmailenkin vuoriniityillä. tuttuun tapaan vinkkailen niistä facebookissa (mikäli muistan...)

ensimmäinen kuva täältä.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

#summernight #finland #nofilter

olipa tuossa iltana muutamana niin kaunis auringonlasku päijänteellä, että oli pakko räpsiä sarja kuvia.

"valon liikkeet, kamera digitiedostolle, 2014"









ihana kesä, älä lopu ikinä!