tiistai 20. toukokuuta 2014

mitä päiviä! mitä ihania päiviä.

olen ollut koko viikonlopun kesälaitumilla, siis kirjaimellisesti. ulkona; kaupungilla, rannalla, puistossa, merellä, parvekkeella... nauttinut lämmittävistä auringonsäteistä, lempeästi ihoa pyyhkivistä kesätuulista, silmien siristelystä ja siitä kuuluisasta olemisen sietämättömästä keveydestä.


sunnuntaina suunnistimme siskon kanssa kohti lonnan saarta. jono vesibussin lippukioskille oli kuitenkin niin pitkä, että päätimme palata suunnitelmaan muutaman viikon päästä, ja suuntasimme suosiolla suomenlinnaan. eväät torilta ja laivan kannelle, ihanaa.


suomenlinna on mieletön paikka. sinne matkaa jatkuvasti vesibussikaupalla ihmisiä, ja silti sieltä löytää syrjäisiä kolkkia, joissa ei paljon muita ole. sinne jotenkin häviää.


tällä kertaa käännyimme päälaiturilta heti oikealle, ylitimme sillan ensin pikku mustalle (!!) ja sitten länsi-mustalle. sieltä löysimme kivenlohkareen, jolle istuimme ja levitimme eväät. (eväät, ne on tietenkin retkeilyssä tärkeintä.)


olimme sen verran lännessä päälaiturista ja lautan reitistä, että helsinki näyttäyti taas ihan uudesta kuvakulmasta. ja ai että se on kaunis. ihana helsinki.


iloitsimme siitä, että puut kaivopuiston rannassa eivät olleet vielä täydessä lehdessä, vaan loistivat vaaleanvihreän eri sävyissä. mieletöntä ajatella, että koko kesä on vielä edessä!



olen merityttönä kasvanut, ja viihdyn aina erinomaisesti tuulisilla ja kallioisilla rannoilla. rakastan tuulen ja meriveden aikaansaamaa suolaista kesätukkaa, joka pyörii silmillä ja näyttää hyvältä, vaikka sen antaisi vain olla.


jos en kaipaisi niin paljon sosiaalisia kanssakäymistä, haluaisin olla majakanvartija ulkosaaristossa. kulkisin keltaisessa sadetakissa, tukka pyörisi tuulessa, naama olisi ruskea auringosta ja silmissä rypyt siristelystä ja nauramisesta.

haaveilen salaa suomenlinnaan muuttamisesta. jos se haave joskus toteutuu, olen varmasti kesän tullen aina ihan tuskastunut turisteihin ja muihin mannermaalaisiin, jotka pitävät saarta omanaan eivätkä ymmärrä, että saari kuuluu niille, jotka sitä asuttavat. 

Ei kommentteja: