maanantai 26. toukokuuta 2014

guilty pleasure

onkohan kaikilla ihmisillä guilty pleasure -herkku? sellainen, jonka tietää olevan vähän epäterveellinen, mutta se on niin hyvää ettei siitä halua pidättäytyä.

olen luullut pitkään, että itselläni tuollainen herkku olisi suklaa. todisteet ovat kuitenkin osoittaneet, että jos syön muuten hyvin ja muistan napsia aamu- ja iltapäivällä pienen välipalan, voin elää päiväkaupalla muistamatta koko suklaan olemassaoloa.

mutta sellainen ruoka, jota oikeasti himoitsen ja jonka pariin aina palaan, se on pasta. valkoinen venhäpasta, tuo kaikkien tiedostavien ruokailijoiden paholainen.


olen lapsuuteni ja nuoruuteni aikana matkaillut italiassa niin paljon, että pasta erilaisilla maukkailla kastikkeilla on muodostunut lähes pyhäksi ruoaksi. pasta toimii niin lounaana kuin päivällisenä, niin talvipakkasella kuin kesäkuumalla, ja kaikilla mahdollisilla ilmanaloilla siinä välissä.

kokojyväpastaa en käytä, enkä liioin mitään korvikkeita. pidän mielummin pastatuokiot harvempina ja syön spagetin sellaisena kuin se on tarkoitettu syötäväksi. herkku maistuukin paljon paremmalta, kun sitä ei syö joka viikko.


mutta voi luoja. pastaa paistetun valkosipulin ja kirsikkatomaattien kanssa. pastaa vuohenjuuston ja punajuuripeston kanssa. pasta carbonara. pastaa munakoisokastikkeen kanssa. pastaa ja paistettua salottisipuleita. pastaa, tomaattikastiketta ja yrttejä.

päälle runsaasti raastettua parmesania, pecorinokin kelpaa. mutta ei mitään valmisraasteita! tässä asiassa olen vähän elitisti. asuin yhden kesän italiassa, jossa isäntäperheeni ruokapöydässä oli joka päivä parmesan-mylly ja lasipullo, jossa oli pohjalla kuivattuja chilihiutaleita, ja pullo täytetty hyvällä oliiviöljyllä. siitä sai kukin höystää itselleen sopivasti. se oli kuulkaa hyvää.


joskus, jos olen oikein oikein väsynyt, nälkäinen tai murheissani (ja varsinkin kaikkia näitä kerralla), saatan syödä keitettyä pastaa pelkästään ketsupin kanssa. mutta se on jo niin syntistä, että siitä ei sopisi edes puhua...

älkää ottako henkilökohtaisesti. en paheksu sitä, jos joku muu haluaa syödä pastansa kokojyväisenä, korvikkeena tai jättää sen kokonaan pois. kunhan annatte mun pyöräytellä pastakonettani silloin tällöin, hyvällä omatunnolla.

kuvat: 1, 2

lauantai 24. toukokuuta 2014

yhtäkkiä kaikki onkin hyvin

viimeisen vuoden ajan olen ollut vähän tympiintynyt omaan peilikuvaani. en oikein ole löytänyt syytä tylsistymiselle, samat nauravat silmät ja epäsymmetrinen kasvojen rakenne sieltä peilistä katsovat niin kuin ennenkin. mutta jotain on puuttunut.


yhtenä päivänä viime viikolla sipaisin hiukset summanmutikassa päälaelle nutturalle. yksi pinni riitti kesyttämään kurittomat niskahiukset (lue: takatukan). mulla pysyy nuttura!, huusin
riemuissani.



                                      yhtäkkiä tiesin, mikä peilikuvassa oli ollut hullusti.

aikuisiällä hiusteni pituus on vaihdellut reipaasti. alaselkään ulottuvan letin pakotin ystäväni leikkaamaan viisi vuotta sitten, kun halusin jotain uutta. sitten tukka pikku hiljaa lyheni ja lyheni. syksyllä 2011 se näytti tältä.


sitten tuli kosinta. hääsuunnittelut. kriisi. jälkeenpäin ajateltuna naurattaa, olisin varmasti voinut yhtä hyvin mennä lyhyttukkaisena naimisiin. aloitin silloin kuitenkin raivokkaan kasvatusprosessin, jonka tuloksena sain kuin sainkin ihan täydellisen hääkampauksen.

sitten tukka taas välillä kasvoi vähän, ja välillä lyheni taas skarpimmaksi. viimeisen vuoden se on salakavalasti, vailla sen kummempaa tarkoitusta laskeutunut lähemmäs hartioita.




ja nyt siitä saa nutturan. nyt se näyttää hyvältä, vaikka sille ei tekisi melkein mitään.



  olen päässyt sen kuuluisan vaikean kasvatusvaiheen ohi!

ja yhtäkkiä peilissä kaikki on taas hyvin. ihan eri tavalla, mutta hyvin. kummallista, miten suuri merkitys hiuksilla voikaan  olla.


silkkitoppi silkki center / farkut acne / sandaalit zara / korvakorut uhana design

ylin kuva on torstaisilta granipäiviltä. hali-lifestyleliikkkeen henkilökunnan kirppiksellä oli tarjolla löytöjä. tuo vedenvihreä ihanuus, mitä kuvassakin hipelöin, saattoi päätyä omaan kaappiini. mutta siitä lisää myöhemmin...

perjantai 23. toukokuuta 2014

flowers flowers flowers

yhtäkkiä kaikkialla kaikki on puhjenneet kukkaan. tuomet, omenapuut, ihmiset (silleen onnellisesti, en suinkaan ole havainnut mitään massiivisia akneaaltoja).



(eilen sen sijaan vakoilin parvekkeelta, kun talossamme hissiremonttia tekevä työmies vietti ruokataukoa makoillen onnellisen näköisenä tuoksuvan pihatuomen alla. aika hyvä paikka viettää siestaa!)


tämä vuodenajan vaihtuminen tulee aina jotenkin äkkiä ja yllättäen. rakastan niin sitä aikaa, kun vaahtera kukkii, mutta lehtiä ei vielä näy. koko luonto elää jännittyneessä odotuksessa. kohta, kohta kesä on täällä!



ja sitten, yhtä yllättäen kuin lumi aina yllättää autoilijat marraskuussa, lehti on puussa ja olohuoneeseemme osuva aamupäivän paahteinen valo on muuttunut pehmeän vihreäksi, pihakoivun lehtien läpi siivilöityväksi. naapurin omenapuu muuttuu oikeaksi lumikuningattareksi, joka sirottelee terälehtiä ympärilleen kuin tuoksuvia jalokiviä.


mekko ja kengät / second hand

hyvä niin. alkukesä on yhtä rakas aikana sekin.

mies huomautti näitä kuvia ottaessaan, että "sulla on ainakin kunnon bloggarijalat". taisi viitata sisäänpäinkääntyneisiin jalkateriin... mua vaan nauratti, koska ajattelin ystävääni milkaa, joka nämä kuvat nähdessään varmasti sanoisi, että näytän vähän paralta. oikeassa ovat, molemmat :)


lopuksi vielä vinkki huomiselle siivouspäivälle: työhuoneemme suuri ja mahtava kalliossa karhupiston kupeessa täyttyy kirppismyyjistä! tarjolla on upeita löytöjä, osaa voi kurkkia jo täältä. ehkä nähdään huomenna flemarilla?

tiistai 20. toukokuuta 2014

mitä päiviä! mitä ihania päiviä.

olen ollut koko viikonlopun kesälaitumilla, siis kirjaimellisesti. ulkona; kaupungilla, rannalla, puistossa, merellä, parvekkeella... nauttinut lämmittävistä auringonsäteistä, lempeästi ihoa pyyhkivistä kesätuulista, silmien siristelystä ja siitä kuuluisasta olemisen sietämättömästä keveydestä.


sunnuntaina suunnistimme siskon kanssa kohti lonnan saarta. jono vesibussin lippukioskille oli kuitenkin niin pitkä, että päätimme palata suunnitelmaan muutaman viikon päästä, ja suuntasimme suosiolla suomenlinnaan. eväät torilta ja laivan kannelle, ihanaa.


suomenlinna on mieletön paikka. sinne matkaa jatkuvasti vesibussikaupalla ihmisiä, ja silti sieltä löytää syrjäisiä kolkkia, joissa ei paljon muita ole. sinne jotenkin häviää.


tällä kertaa käännyimme päälaiturilta heti oikealle, ylitimme sillan ensin pikku mustalle (!!) ja sitten länsi-mustalle. sieltä löysimme kivenlohkareen, jolle istuimme ja levitimme eväät. (eväät, ne on tietenkin retkeilyssä tärkeintä.)


olimme sen verran lännessä päälaiturista ja lautan reitistä, että helsinki näyttäyti taas ihan uudesta kuvakulmasta. ja ai että se on kaunis. ihana helsinki.


iloitsimme siitä, että puut kaivopuiston rannassa eivät olleet vielä täydessä lehdessä, vaan loistivat vaaleanvihreän eri sävyissä. mieletöntä ajatella, että koko kesä on vielä edessä!



olen merityttönä kasvanut, ja viihdyn aina erinomaisesti tuulisilla ja kallioisilla rannoilla. rakastan tuulen ja meriveden aikaansaamaa suolaista kesätukkaa, joka pyörii silmillä ja näyttää hyvältä, vaikka sen antaisi vain olla.


jos en kaipaisi niin paljon sosiaalisia kanssakäymistä, haluaisin olla majakanvartija ulkosaaristossa. kulkisin keltaisessa sadetakissa, tukka pyörisi tuulessa, naama olisi ruskea auringosta ja silmissä rypyt siristelystä ja nauramisesta.

haaveilen salaa suomenlinnaan muuttamisesta. jos se haave joskus toteutuu, olen varmasti kesän tullen aina ihan tuskastunut turisteihin ja muihin mannermaalaisiin, jotka pitävät saarta omanaan eivätkä ymmärrä, että saari kuuluu niille, jotka sitä asuttavat. 

perjantai 16. toukokuuta 2014

nelisilmä

tilasin uudet silmälasit. en jaksanut ruveta kiertelemään monia liikkeitä, joten marssin suoraan trendoptikiin, josta olen kuullut paljon hyvää.

onkohan olemassa joku suositus siitä, kuinka kauan silmälasikehyksiä kannattaa harkita ennen ostopäätöstä? jos on, alitin eilen ne kaikki. noin 20 mallin joukosta valikoitui nopeasti se oma suosikki. mietin minuutin, ja tilasin lasit.


uskomatonta kyllä, minusta tulee stig.

torstai 15. toukokuuta 2014

tukholman tuliaiset

joo joo, tiedän mitä te ajattelette. äiti varsinkin. 

selvisikö se muka sieltä tukholmasta ostamatta yhtään mitään?


no en tietenkään selvinnyt. mutta totuus on se, että lähinnä ostin ruokaa, ja karkkia lentokentältä. matkan pääpaino oli haahuilemisessa ja toisaalta ihmisten tapaamisessa, eikä talouskaan nyt ihan antanut myöten himoshoppailulle.


mutta jotain pientä nyt sitten kuitenkin.



ajoimme yhtenä päivänä bussilla hornstullin metroasemalle, ja lähdimme kävelemään hornsgatania itään, takaisin kohti keskustaa. varsinkin kadun itäpäässä on paljon second hand kauppoja, muun muassa yksi beyond retro sekä judits second hand. veljelläni on kyllä fiksu tyttöystävä, tämä osti veljeni hiljaiseksi päivän lehdellä. me tytöt saatiin rauhallista kaupoissakiertelyaikaa :)


juditsista löysin beiget nilkkurit, jonkalaisia olen etsiskellyt jo pidemmän aikaa.


erityisesti rakastuin noihin luistin"koukkuihin", joihin nauhat pujotetaan.


ostin toki myös perinteisesti tuliaiseksi pussillisen pärlans konfektyrin ihania toffeita. myönnän, söin niistä puolet ennen kuin pääsin kotiin asti.

onneksi on puoliso, jonka mielestä taipumukseni syödä vähän toisten herkkuja on ainoastaan söpö. ja jäihän niitä vielä hänellekin. ajatushan on tärkein...

tiistai 13. toukokuuta 2014

kuinka kesyttää bomber?

esittelin täällä blogissa muutama viikko sitten kukallisen bomber-takkini. niinkuin silloin, edelleen koen hieman ongelmaisena takin yhdistämisen asuihin. varsinkin, kun takki on reippaasti topattu ja väriltään räikeä.

kaivelin netin uumenista katutyylikuvia, joissa bombertakki on onnistuttu yhdistämään mielestäni hauskasti ja onnistuneesti.

itseäni kiinnostaa aina, mistä ilmiöt (tässä tapauksessa muoti-ilmiö) ovat syntyneet. alunperin sotilaslentäjien lämmikkeeksi "avokoppisiin" lentokoneisiin suunniteltu takki on kulkenut pitkän tien ensin skinhedien ja sitten hip hop -muusikoiden trendivetimeksi, ja lopulta muotivaatteeksi. aika kaukana ollaan lampaannahkaisista ja turkisvuorisista takeista näissä kuvissa!


vaikka asussa on erilaisia ja eri värisiä printtejä, yksivärinen silkkipaita ja klassiset korkokengät rauhoittavat kokonaisuutta sopivasti.


eleetön asu saa piristystä kuvioidusta paidasta. munkkisandaalit ovat mahtavat!


rohkea yhdistelmä vastavärejä, oranssia ja sinistä. kuitenkin asu toimii mielestäni hyvin. kirkkaat värit rauhoittuvat, kun niitä on asussa isoina pintoina. neutraalinvärinen (vaikkakin kuvioitu) paita tasoittaa kokonaisuutta.


polvipituinen farkkuhame voi olla haastava yhdisteltävä, mutta tässä se toimii hyvin. asu henkii 50-luvun amerikkalaista yliopistoelämää, kuitenkin reippaasti nykyhetkeen päivitettynä.


bomberin kiiltävä materiaali tekee siitä juhlakelpoisen. kellohameen ja sandaalien kanssa asusta tulee sopivan tyttömäinen.


tässä asussa on vastakohtia, mistä tykkään. klassinen musta kynähame ja avokkaat saavat parikseen armeijakuosin ja löysän takin. toimistokelpoinen ja skarppi, mutta kaikkea muuta kuin tylsä!


audrey hepburnin tyyliä hehkuva asu: cropatut housut, klassiset avokkaat ja tyylikäs bomber.


tykkään asuista, joissa on jotakin yllättävää: tämän muuten löysän kokonaisuuden pelastavat kirkkaanpunaiset korkokengät.

olen koko viikonlopun yksin kotona, kun mies on matkoillaan. aion käyttää ajan hyväkseni, räjäyttää vaatekaapin lattialle ja testata erilaisia asuyhdistelmiä. se on ihan mahtavaa hommaa, kun sitä saa tehdä rauhassa. kunhan vain siivoaa kaiken ennalleen sunnutai-iltaan mennessä.

kuvat: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8

maanantai 12. toukokuuta 2014

maanantain juuriruokaa

vaikka kokkaammekin mielellämme ja usein, olen huomannut, että "perinteisten" suomalaisten ruokien osuus kotona tehdyistä ruoista on hyvin pieni. sitä kaipaa usein vähän jotain erikoisempaa, makumaailmaltaan yllätävämpää ja no, ehkä myös kevyempää.

olen kuitenkin alkanut uskoa safkaa-kirjojen ruokajumalia alexander ja hanna gullichsenia (muun muassa) yhdessä asiassa: maanantaista tulee parempi, kun silloin syödään lohturuokaa. ja erityisesti tänä sateisena maanantaina mieleni teki jotain hyvää, mutta tuttua ja turvallista.

joten, olkaapa hyvä: lihapullat, uunijuurekset ja kukkakaalisalaatti.


olen varmaan jotenkin tunteellisella päällä, mutta tuntui erityisen hyvältä paneutua ruoanlaittoon tänään. lihapullat äidin ohjeella, uunijuurekset isovanhemmilta perityssä kauniissa uunivuoassa ja kukkakaalisalaatti mummin ohjeen mukaan - ohjeen, jonka hän on perinyt aikanaan omalta anopiltaan. tulipa juureva olo.


mutta juurethan on hyvä asia. kun ne on syvällä, pysyy pystyssä kurotellessaan kohti korkeuksia. 




lihapullat... ei maailman esteettisin ruokalaji :)

tällaisia syvällisiä ajatuksia näin maanantaille. tästä viikko reippaasti käyntiin!

lauantai 10. toukokuuta 2014

yllättäjä: silkki center

vinkki vinkkinen: silkkitoppeja edullisesti!

tänään kaupungilla haahuillessani kuljin silkki centerin ohi. liike on sijainnut kaivopihalla ilmeisesti iät kaiket, mutta vasta tänään kävin siellä ensimmäisen kerran. ikkunassa kirkuvat mainokset muutto/tyhjennysmyynneistä nimittäin kiinnittivät huomioni.

silkki center myy pääasiassa järvi-muoti merkkisiä silkki-, silkkisekoite- ja puuvillavaatteita.  ja suuri osa tuotteista oli nyt hinnaltaan 5-10 euroa kappale. kotiutinkin oranssin ja mustan silkkitopin kympillä. hyvä diili! rekkiin jäi hyvännäköiset täyssilkkiset suorat housut, voi olla että joudun vielä palaamaan niitä katsomaan...



tule jo, kesä!

yritin etsiä netistä tietoa silkki centeristä ja järvi-muodista (ovat kai jotenkin sidoksissa), mutta laihoin tuloksin. liikkeessä myyjäneiti osasi kertoa, että järvi-muodin tuotteet suunnitellaan suomessa, mutta valmistetaan kiinassa.


netistä löytyi sen sijaan asiaan liittyen "mummukka"-nimimerkin kahden vuoden takainen hellyyttävän pohdiskeleva kommentti:

Enpäs tiedä, onko tuotteitanne muualla myynnissä kuin Helsingissä. Muutenkin silkkituotteet ovat kovin "kortilla". Kuitenkin näkee usein mm. TV-ohjelmissa kauniita silkkisiä vaatteita, mistä he hankkivat näitä tuotteita? Teiltä? Hakevat kaukaa Kiinasta tms. paikasta. Onko Suomi jättäytynyt vain puuvillan varaan?

erityisesti viimeinen lause on aivan timantti. voi mummukka, toivottavasti olet löytänyt vastaukset pohdintoihisi!

perjantai 9. toukokuuta 2014

helmiä arkistojen kätköistä

kameratta eläminen alkaa olla aika hankalaa ja turhauttavaa. mistä repiä kuvamateriaalia, kun ei puhelimellakaan viitsi asukuvia kuvata?

eilen onneksi löysin laatikoita penkoessani nipun varmoja tyyliotteita vuosien takaa.


3-vuotiaana lempicollegessani. nythän se olisi taas trendikäs!



muistan tästä kuvasta elävästi, kuinka olin saanut kaveriltani lainaan nuo muodikkaat kanvasbuutsit. ja lippis väärinpäin, wou.


nyt katse kiinnittyy noihin rimppakinttuihin. "oliko sulla lapsena ihan kaikki hyvin?", kysyi mies kuvan nähtyään...




valkoiset sandaalit olivat ensimmäiset itse ostamani kengät, kuudennen luokan kevätjuhliin. h&m:n kotelomekko oli ihana! pukeutuisin mielelläni siihen vieläkin, jos se jostain löytyisi. (niin, ja jos mahtuisin siihen...)

tästä kuvasta on pakko todeta myös se, että luojan kiitos en ole enää 13-vuotias! tiedän näyttäväni ikäistäni nuoremmalta, mutta nyt se ei enää tunnu ärsyttävältä. en sentään näytä enää tuolta.



seiskaluokalla innostuin käsitöistä. siitä todisteena mm tämä äidin opiskelijakämpän verhoista (!) tehty maksimekko, ja siihen mätsäävä päähine. aiettä olin ylpeä!



lukion ensimmäisellä etsin pitkään "naisten" kravattia. (nyt en osaisi sanoa, mikä erottaa naisten kravatin miesten kravatista...) onni oli suuri, kun sellainen sitten löytyi ekskursiomatkalta milanosta. ja pitihän sitä sitten vähän poseerata.

vaikka toisaalta vähän hävettää tällaisia vanhoja otoksia tutkaillessaan, huomaan kuitenkin ilahtuvani. en ole nuorena(kaan) ollut kovin muottiinmenevä, kun pukeutumisesta ja tyylistä puhutaan.

olen ylpeä siitä, että olen pukeutunut juuri niin kuin itsestä on tuntunut hyvältä, vaikka se ei olisikaan ollut vallitsevan muodin mukaista. ainakin meidän lukiossa olin skragani kanssa ihan ainokainen.

tässä sitä huomaa, että nuoremmalta itseltään voi oppia yllättävän paljon! nyt aikuisempana sitä pukeutuu helposti  tiettyjen kaavojen mukaan, vaikka ei todellakaan tarvitsisi.

teini-ikäinen eeva inspiroi kaivamaan kaapista ne vähälle käytölle jääneet erikoisemmat vaatteet. kun vain saan kuminauhan fiksattua, kuljen kaupungilla mielettömässä ferrari-tuulitakissa. koska se on jo niin överi, että on oikeastaan todella siisti.

odottakaa vaan.

mukavaa perjantaita!