keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

founders keepers

olen etsinyt jo aika pitkään, ainakin vuoden, korollisia sandaletteja. sellaisia, joissa jalkapöydän päältä kulkee vain kapeahko "panta", ja nilkan ympäri remmi.

olen kokeillut monia, mutta kun en välitä metalliyksityiskohdista, korkeasta plato-pohjasta, ylimääräisistä hörselöistä enkä varsinkaan liian korkeista koroista, ei oikeita yksilöitä ole vielä löytynyt. oikeasti, pystyykö joku kävelemään tai edes seisomaan paikallaan yli 10 cm koroilla, kun jalan tukena on vain pari hassua remmiä?

tähän asti löytämissäni matalakorkoisemmissa versioissa taas vaihtoehtona on usein ollut paksu korko. toiveissani oli kuitenkin mahdollisimman sirot yksilöt. harkitsin kyllä hetken cosin kevään uutuussandaaleja, mutta budjettini ei taipunut 150 euron kenkiin.

irene naakan blogista bongasin sitten ihan täydellisen näköiset kengät. käväisin zarassa viime viikolla kun olimme äidin kanssa laukkuostoksilla, ja kenkiä löytyi onneksi vielä omassa koossani. tepsuttelin pitkään peilin edessä, ja kiikutin kengät kassalle. taakseni jonoon tullut tyttö kysyi heti, mistä löysin kengät. hyvä ajoitus, siis!


siinä ne poseeraavat, ikkunalaudalla. sirot, tyylikkäät, yksinkertaiset. korolla on korkeutta niin, että jalka asettuu kauniisti, mutta ei todellakaan liikaa. kengät pääsivät lauantaina jo testikäyttöön, ja varsin tyytyväinen sain olla löytööni. kerran ovikellon soidessa huomasin loikkivani ovelle - aika harvoissa korkkareissa pystyn siihen.



vetoketjuyksityiskohdat pääsivät tarkan seulani läpi. ne tuovat hienovaraisesti rouheutta muuten niin minimalistisiin kenkiin.


kengät eivät ole nahkaa, mikä poikkeaa yleisestä käytännöstäni olla ostamatta tekonahkaisia kenkiä. tässä tapauksessa ajattelin kuitenkin, että noin vähäisessä määrässä materiaalia sillä ei ole merkitystä. ja hinnasta sen huomaa, onnekseni tässä tapauksessa.


koska olen yleensä varsin impulsiivinen kenkäshoppailija, tunnen harvinaista tyydytystä siitä, että olen löytänyt jotakin, mitä todella olen etsinyt. olen joka päivä vain huokaillen ihaillut kauniita uutukaisia, mutta ovat ne päässeet juhlien lisäksi tosikäyttöön myös siivotessa.

(kyllä, rakastan siivota korkkareissa! tähän ei liity mitään sovinistista ajattelua vaimosta, jonka pitää kotona liidellä korkkareissa ja tötterörintsikoissa. syy on hyvin yksinkertainen: kivoista kengistä tulee hyvä mieli, ja ne jalassa siivoaminenkin on vähän miellyttävämpää!)

hei, hyvää vappua kaikille! me vietämme työn juhlan yökylässä hyvillä ystävillä, suojassa huonolta säältä ja pakkojuhlinnalta. luvassa herkkuruokaa, hysteeristä naurua (lempiasiani!) ja pyjamabileet. ehkä kaivan ylioppilaslakin naftaliinista mukaan, ihan vain tavan vuoksi.

tiistai 29. huhtikuuta 2014

things i do for love

huh! jäipä aika dramaattisiin tunnelmiin blogini viikonlopuksi! oli tarkoitus perjantaina hieman selventää viikonlopun kuvioita, mutta ihan yksinkertaisesti aika ja voimavarat loppuivat.

oli nimittäin niin, että lauantaina juhlimme rakkaan mieheni ja hyvän ystävämme yhteisiä kolmikymppisiä. päivää ja juhlia oli suunniteltu vaimovoimalla (best there is) lokakuusta lähtien, ja onnistuimme pitämään kaiken yllätyksenä ihan h-hetkeen asti!

yritän saada varsinaista kuvasaldoa vielä erilliseen postaukseensa (niin, kun se oma kamera hajosi), mutta tässä poimintoja päivästä ja varsinkin siihen valmistautumisesta.

otsikko on toki vahvasti sarkastinen, mutta myönnän, että hommaa on kyllä ollut! varsinkin viimeisellä viikolla. sunnuntaina olin aivan poikki, mutta onneksi on taas töistä vajaa viikko. lepo tulee kyllä tarpeeseen. samoin viikon lopulla koittava pieni oma kevätmatkani, mutta siitä lisää tuonnempana!

yllätysjuhlavalmistelujen aikana huomasin, että eniten ahdisti toiselle päin naamaa valehteleminen. vaikka kaikki liittyi mukavaan yllätykseen, en olisi ikinä uskonut, että kärsisin asiasta niin paljon. piti keksiä alibeita, hälyttää ihmisiä niitä varmentamaan, miettiä tarkkaan missä milloinkin sanoo olevansa ja kenen kanssa. kai siinä on ihan vissi järki, että puolison kanssa pitäisi voida jakaa kaikki asiat - olisin monta kertaa kaivannut olkapäätä, kun joku suunnitelma mutkistui tai vaan stressi painoi päälle. pahinta oli, kun mies pääsiäislomalla epäili, että minulla on mielelläni jotain, mitä en hänelle kerro. keksin päästäni jotain kovista työpaineista mutta itsekseni ajattelin: you think?!!?



torstaina saunan jälkeen kihersin tukkani papiljoteille (hämäystä, jo torstaina!). kauneusuniksi ei oikein voi tuollaiset kovat koppurat päässä nukuttuja tunteja kutsua, mutta kikkurat onneksi olivat voimissaan vielä lauantainakin.



kynsiä lakatessani kaadoin ensin punaisen kynsilakan rottinkikorille, jossa säilytämme puhtaita pyyhkeitä. sen jälkeen edellistä kuvaa ottaessani pudotin kynsiöljypurkin vessan lattialle. öljy levisi kaikkialle, ja sain hinkata sitä irti kaakeleista hyvän tovin.


kiireisen "työpäivän" (agendalla mm. kartan piirtäminen juhlavieraille) jälkeen riensimme kauppaan. pääasiallisena ostoksena oli 4 kg porsaan kassleria. puhkesin avoimeen nauruun, kun lihatiskin myyjä nosti lapsen kokoisen paketin käsilleni.


ilta sujui porsasta keitellessä, ja sen jälkeen riipiessä.



lopuksi vielä koristeltiin juhlatila. viimein yhdentoista jälkeen pääsin lähtemään taksilla kotiin.

kaikki tämä tähtäsi kuitenkin siihen hetkeen, kun avasimme juhlapaikan oven silmät sidottuna paikalle talutetuille päivänsankareille. iso joukko ystäviä seisoi eteisessä ja huusi, onnitteli, nauroi ja puhalsi pilleihin. sitä hetkeä en vaihda, en mistään hinnasta.

kuten mieheni omia synttäreitäni järjestäessään totesi: kun järjestää juhlia sille maailman tärkeimmälle ihmiselle, on ihan valmis näkemään vaivaa homman eteen. nyt tiedän, että kannatti.

torstai 24. huhtikuuta 2014

tyhjää

eilen se toteutui, yksi pahimmista painajaisistani.

uskollinen ystäväni käyttäytyi iltapäivällä samalla tavalla kuin aina ennenkin, uskollisesti, nopeasti, tarkasti ja tehokkaasti. sormeni muotoutuivat täydellisesti hänen muotojensa mukaan. sovimme yhteen saumattomasti.

kun hetkeksi käänsin selkäni, tuo ystävä oli muuttunut täysin. ei yhteistyötä, ei toimintavarmuutta, ei valonvälähdystä, ei mitään. pelkkää tyhjyyttä.

testasimme kaiken minkä osasimme, elvytimme minkä pystyimme, mutta mitään ei ollut tehtävissä.

ei tunnista muistikorttia.

ei auttanut kuin lähteä kameroiden sairaalaan. eivät osanneet rajalalla arvioida vahingon suuruutta, joten jouduin luovuttamaan ystäväni eteenpäin. sinne se jäi, kylmänä tiskille. itku melkein tuli. raijataankohan sitä tahdottomana sairaalasta toiseen? onneksi on henkivakuutus (takuu) voimassa!

nyt istun sairaalan kahviossa (kauppakeskuksen kahvila) typertyneenä, ja yritän sisäistää asiaa. saanko ystävääni koskaan takaisin? jos saan, onko kaikki niin kuin ennen? pahimmalta tuntuu, jos tuttu kumppani menetetään ja yritetään korvata uudella "samanlaisella".

myönnän, mielessä pyörii myös se, että kattaahan henkivakuutus vauriot? kattaahan?

emme näe toisiamme ainakaan kahteen viikkoon. miten sitä selviää, kun kamera on kasvanut kiinni käteen? bloggari on hädässä.

luojan kiitos muistikortti on vaurioitumaton, ja muistin juuri, että macbookissanihan on muistikortinlukija. (oikeasti! rakastan applea.) muutaman kuvallisen jutun saan siis tehtyä, mutta sitten joutunette tekin tyytymään kameraräpsyihin joksikin aikaa.

jos joku kameroiden elämästä päättävä ylempi taho kuulee, suuntaan nyt kaikki toiveeni ja ajatukseni sinne! saanhan ystäväni pian takaisin?

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

flower bomb(er)

eilen oli mieletön päivä. lämmintä kuin heinäkuussa, vaikka vielä lehdettömät puut uhkuivat kevään odotusta.

olin äidin kanssa laukkuostoksilla. ilmeisesti makutuomarointini oli vakavasti otettavaa, koska nyt meillä on samanlaiset laukut, lumin nelli satchelit. omani hankin viime elokuussa, ja rakkauteni sitä kohtaan vain kasvaa. äiti osti tyylikkään mintunvärisen yksilön.

ihmiset kulkivat kaupungilla pökerryttävän onnellisina. esplanadin puisto oli täynnä kesän palvojia. äkillisestä päähänpistosta jäimme mekin strindbergin terassille juomaan valkoviiniä. aurinko porotti selkään kuumasti, teki itsenikin mieli hihkua.

illalla käytiin viemässä ahvenia anoppilaan, ja kuvattiin samalla pihallamme vallitseva hissiremonttikaaos. kukallinen bomber -takki oli ensi kertaa päällä.



myönnän, että vierastan bomberin mallia ja sen muodostamaa siluettia. kun on ennestäänkin tikkujalkainen, tiukat pillifarkut ja muhkea yläosa tuovat mieleen lähinnä michelin-ukon... 

tämä onkin minulle niin kutsuttu think outside the box -kokeilu. on virkistävää pukeutua välillä vähän itselleenkin vieraalla tyylillä!




takista en nimittäin luovu, se oli niin mieletön löytö. kierrätyskeskus veloitti tuosta second hand -mexxistä vaivaiset 50 senttiä...




takki mexx (second hand) / neule cos / farkut zara /kengät converse / laukku filippa k /aurinkolasit ray ban (second hand) / huulipuna mac, sävy so good / nilkat paljaat (huom huom!)



pääsin muuten todistamaan ihmettä: iltapäivällä mennessäni keskustaan näin junan ikkunasta tuomen, jonka lehdet olivat aivan puhkeamaisillaan. tiedättekö, ihan kohta, muttei vielä kuitenkaan. kun tulin illalla takaisin, puu oli vihreän lehtiverhon peitossa!

maanantai 21. huhtikuuta 2014

räpsyjä pääsiäiseltä

hyvään ja leppoisan pääsiäiseen ei paljoa tarvittu, siitä piti ilmojen herra huolen.

saaristo hemmotteli lämmöllä ja tuulettomalla merenselällä. hyvää seuraa, ruokaa ja leppeälöylyinen sauna - olen rauhassa maailman kanssa.

olen myös varsin tyytyväinen viikonlopun kuvasaldoon, noin niin kuin laadullisesti. hyvä valo tekee näemmä ihmeitä. ja aika. siispä sekalaisia otoksia saaristosta, olkaa hyvä.



ihanat ranskalaiset tulppaanit ostettiin mennessä lähikukkiksestamme.



lintujen bongausta ja maisemien ihailua





vastavalokuvauksen harjoittelua. check out that sundown!

pääsiäiseen kuuluu myös jo perinteeksi muodostunut munahunt. tällä kertaa kisattiin yhteistyöllä.

juhamietoni mun <3

pääsiäisaamun munataidetta.

pääsiäisen aamupalapöydässä on aina lapsuudenkodissani komeillut kirjava joukko keitetyt munat lämpiminä pitäviä huppusia, jotka ovat nyt löytäneet tiensä mökille. mutta miksi näitä kutsutaan? provosoivasti munanlämmittimiksi vai?

laskettiin siskon kanssa verkot kalastajan voitonhuumaa uhkuen.

saalis yllätti silti: 41 ahventa ja kuha (ja muutama silakka kissalle).

kalastajamuija ja sen kissa

aika onnellinen kalamuija olen, kun saan tällaisessa paikassa aikaani viettää. täällä mun sieluni lepää.

torstai 17. huhtikuuta 2014

birdring


ratkaisin kaikki kevään ja tulevan kesän juhlamekko-ongelmat kertaheitolla, kun ostin ystäväni outin lähes käyttämättömän ivana helsingin silkkimekon. tarkempi tutkinta osoitti, että kolttu on (98 %) varmuudella vuoden 2008-2009 syksy-talvi mallistosta nimeltä birdring.


(kieltämättä hieman erikoista, että herkän vihreä silkkimekko on syyskokoelmasta. mutta oli mistä oli, ihana se on joka tapauksessa.)


papukaijaprintti vie unelmoiden kaukomaille, missä suloisenkepeää mekkoa voisi käyttää ympäri vuoden. kulkisin kukkaseppele päässä vihreässä mekossani kuin vihervaaran anna konsanaan. onneksi tiedän jo monta juhlaa, joissa mekko pääsee käyttöön.


havahduin muuten tänään siihen, että on pääsiäinen. hetkinen. kotona ei ole yhden yhtä pääsiäiskoristetta, mutta ehkä se sallitaan kun vietämme koko pitkän viikonlopun muualla.


olemme lähdössä saaristoon ihan näillä näppäimillä. koko perhe kokoontuu yhteen, se on harvinaista ja ihanaa. tietokone jää visusti kotiin ja kiinni, joten palaan langoille vasta ensi viikolla.

ihanaa pääsiäistä kaikille!

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

kymppitonnin kakku

tätä hetkeä olen odotttanut pitkään, jo monta viikkoa. kannatti näköjään listautua facebookkiin.

blogini koko historian kattava käyntimäärä on hitaasti mutta varmasti kivunnut kohta 10 000:a. eilen se sitten tapahtui: blogiasi on katsottu 10 005 kertaa. wau!


(edustan toki itse tuosta määrästä varmaan kolmasosaa, ja muutenkin luku on yli vuoden ajalta, mutta silti. pieni askel ihmiskunnalle ja blogimaailmalle jne, mutta meikäläiselle iso virstanpylväs.)

kärvistelin eilen iltapäivällä sohvalla päänsäryssä ja deadline yhdestä jutusta painoi päälle. sain sen viimein tehtyä, ja mies ilahdutti leipomalla sillä aikaa mokkapalapohjan. koristelin sen juhlan mukaisesti.


hyvä salikonin ruusut! kohti seuraavaa täyttä kymppitonnia.

kiitos sulle, kun kävit/käyt täällä! se tekee mut valtavan iloiseksi.


tosiaan salikonin ruusut löytyy nyt myös facebookista, ihan omalla nimellään.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

sokka irti -viikonloppu

kyllä väitän, että viikonloput, jolloin voi ajelehtia paikasta toiseen, hetkellisten mielijohteiden mukaan ja ilman sen kummempia suunnitelmia, ovat ihmiselle hyväksi.


menneenä viikonloppuna vietin sokka irti -viikonloppua. mieheni oli töissä muualla, joten koko viikonloppu oli avoin vain omille ajatuksilleni. tällaisen harvinaisen tilaisuuden koittaessa nautin usein siitä, että saan vain olla kotona rauhassa. nyt olen sairastanut niin pitkään, että teki mieleni lähteä haistelemaan kevättä muualle.


perjantaina suuntasin parsapuntti ja kuohuviinipullo kainalossa siskoni luo. ulkona mellastava sade sai suunnitelmat kaupungille lähdöstä muuttumaan. kuohuviini, tuore parsa ja makeat espanjalaiset mansikat houkuttelivat meidät jäämään sisälle, ja se kannatti.

nukahdimme vierekkäin siskonpetiin jo ennen yhtätoista. aamulla heräsimme pirteinä kuin peipposet jo ennen seitsemää. sumuisessa aamussa ajelehdimme stockmanille (hullut) huulipunan ostoon, ja seisoimme cafe lasipalatsin oven takana, kun se yhdeksältä avasi ovensa aamuvirkuille.


illaksi suuntasin ystäväni luo, ja bonuksena pääsin taas rapsuttelemaan ja naurattamaan ihanaa kummipoikaani. haimme ihanaa thairuokaa, ja naurusta ei meinannut tulla loppua, kun yllättävän tuliseksi osoittautunut curry sai meidät juomaan lasikaupalla maitoa henkemme edestä.


eilen aamulla hipsuttelin ympäri kotia anopin neulomissa ihanissa polvisukissa. iltapäivällä raahasin ompelukoneen ja "tuunauskassit" vaatesuunnittelijaystävälleni. kahdeksantuntiseksi venyneen session aikana ihmettelin ystävän mieletöntä yrityssuunnitelmaa, ostin ihanan ivana helsingin mekon, ompelin monta vaatetta valmiiksi ikuisesta tuunauspinosta ja nauroin taas lisää vuosia elämään teenjuonnin lomassa.

illalla oli ihana palata kotiin miehen kainaloon. yhdessäolo on niin mukavaa, kun välillä saa viettää aikaa ihan itsekseen.


ja maailma parani taas roppakaupalla. (miten sitä mitataan?)

inspiroivin ajatuksin uuteen viikkoon!

(ajatukseni oli ensin kuljettaa kameraa mukana, mutta kotiinhan se jäi. loppujen lopuksi olen siitä onnellinen. niinpä saatte nauttia jutun kuvituksena kohtalokkaista superleideistä, jotka taatusti viettivät ihanan laiskoja rokulipäiviä.)

kuvat: rita, lauren, ava, liz, anita