keskiviikko 31. joulukuuta 2014

skandimuija matkalla skandilandiaan





takki ja pipo cos / paita arela / farkut nudie / huivi balmuir / kengät acne / laukku filippa k


en ole pitkään aikaan saapunut tukholmaan viking linen laivoilla. olin siten unohtanut, miten mielettömältä kaupunki mereltä päin näyttää. hytissämme oli ikkuna, ja seurasimme koko aamun ikkunasta toinen toistaan upeampia saaristohuviloita.

otimme aamulla muutaman kuvan laivan kannella, tuulen kanssa taistellen. nyt kuvia katsoessa naurattaa, olen näköjään pakannut mukaan vain skandinaavimerkkien vaatteita. mikäs siinä, tällaisessa kaupungissa!

tuntuu hyvältä juhlia vuoden vaihtumista täällä. tukholma on upea tälläkin kertaa, illalla odottaa kupliva ja jamie oliverin ravintola.

ihanaa juhlaa teille kaikille! palataan ensi vuonna. toivotaan, että 2015 on meille hyvä ja armollinen.

tiistai 30. joulukuuta 2014

terveisiä lomalta!





ostimme itsellemme joululahjaksi uudet lakanat. pellavaiset lakanat ovat jotenkin ihanan ylelliset, pehmoiset ihoa vasten mutta samalla vähän karheat, hyvällä tavalla. h&m homesta löytyi kaunis tummanharmaa väri, eikä hintakaan päätä huimaa.

olenkin viettänyt suuren osan lomasta sängyssä laiskotellen.

luettavien kirjojen pino on samalla huvennut kiitettävästi. en muista, koska viimeksi olisi ollut aikaa lukea monta tuntia putkeen! käsissä on kyllä ollut sen verran koukuttava kirjakin, että muutaman sivun kerrallaan lukeminen ei oikein tee sille oikeutta. tänään sain tarttua the song of ice and fire -kirjasarjan neljänteen osaan. jännitys jatkuu.

päivien kulku onkin muodostunut lukemisesta ja ulkoilusta ihanassa pakkassäässä, elokuvista ja ystävistä. aika täydellinen kombo.

nyt suuntaamme uudeksi vuodeksi tukholmaan. toivotaan, ettei sillä aikaa lumet ihan kaikki sula loppuviikon plussakeleissä...

lauantai 20. joulukuuta 2014

keittiön vihreävalkoinen joulu


koti pukeutuu juhlaan pala kerrallaan. vietämme joulua pääkaupunkiseudulla, molempien vanhemmilla vieraillen mutta myös kotona. olohuoneessa on jouluverhojen ja kuusen ansiosta perinteisempi tunnelma, mutta keittiössä vallalla ovat valkoinen ja vihreä.



löysin pitkään etsimäni adventtikynttelikön granitista. pidän sen rosoisesta yksinkertaisuudesta. hyasintin istutin mariskooliin, se on kuvien ottamisen jälkeen saanut rinnalleen toisen.

tähden saimme viime jouluna lahjaksi. olen vierastanut perinteisiä joulutähtiä ikkunassa, mutta tuo sopii meille erinomaisesti. 

aurinkoista lauantaita teille!

(apua, miten likaiset ikkunat! no, keväällä sitten...)

perjantai 12. joulukuuta 2014

there's gonna be a party

hei kaverit!

väittääkö teidänkin kalenterit, että tänään olisi perjantai? koska, uskokaa tai älkää, nyt on!

olen kyllästynyt puhumaan loppuvuoden uupunmuksesta. kaikkihan on nyt väsyneitä (poikkeuksena puolisoni, joka yliannostaa d-vitamiinia), tietäähän sen jo siitä kun katsoo ikkunasta ulkona vallitsevaa "talven ihmemaata". 

tässähän on enää viikko jäljellä joululomaan, jota saan itse viettää ruhtinaalliset kaksi viikkoa. ensi viikko menee silkalla sisulla, ja sitä ennen on, no, viikonloppu.

ja tänään, tänään on juhlat! yhdet ihanat lanseeraavat mielettömän mallistonsa, ja ovat tajunneet järkätä kunnon bakkanaalit sen kunniaksi.


aion pukeutua iltapukuun. puku on silkkaa kasaria, mutta 40-luvun vibojensa vuoksi se on kuitenkin todella tyylikäs. puhumattakaan nyt joulunaikaan sopivasta kimalluksesta.

se on roikkunut makuuhuoneen seinällä toista kuukautta, olen nähnyt sen ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla, mikä on tehnyt minut onnelliseksi. ja tänään saan viimein pukeutua siihen!

ihanaa perjantaita ja viikonloppua teille, juuri niin rentouttavaa tai juhlavaa kun toivotte. nyt etkoille!

p.s. tässä väsymyksessä on kyllä yksi todella hyvä puoli: sen ansioista veikkaan, että yksi kuohuviinilasi riittää tuomaan sellaisen juhlamielen, ettei ole aikoihin nähty. i'll report back.

tiistai 9. joulukuuta 2014

maggie smithin parta ja muita tyhjän pään ajatuksia


on jännä huomata, miten vuodet ovat erilaisia. yleensä olen tässä vaiheessa ollut aivan pähkinöinä joulun odotuksesta. nyt tuntuu että olen niin poikki, etten oikein osaa ajatella koko asiaa.

toki on ihanaa, että joulu tulee. tuhlasimme eilen ruhtinaallisesti lähes koko päivän jouluostoksilla. lahjoja, jouluvaloja ja pari uutta sohvatyynynpäällistä tuomaan erilaista fiilistä.

hm homesta ostetut raidallinen ja samettinen tyynyliina ovat siitä kätsät, että sopivat sitten ihan yhtä hyvin kesätunnelmointiin. mucha-tyynyn on sisareni tehnyt, ja tuo yksi, no, se nyt vain kuuluu jouluun.

ehkä se tästä. h:lla on täysi joulufiilis ja valmistelutohinat päällä. ehkä se on tarttuvaa.

- - -

siistin varastoon menevät sohvatyynyt nukkaleikkurilla, ja niistä tuli kuin uusia.

yhdessä meidän sohvatyynyssä on maggie smith downton abbeyn leskikreivittärenä. nauratti käsitellä sitä tyynyä. tuntui siltä, kun olis ajanut maggie smithiltä partaa.

(on meillä myös dave grohl -tyyny, mutta sen ajeleminen ei jostain syystä ollut yhtään niin tyydyttävää.)

mun mummi näyttää ihan siltä maggie smithin hahmolta. naurattaa vaan joka kerta, kun se suipistaa suutaan ja hymähtelee telkkarissa, kun tulee mummi mieleen. mummi tosin itse väittää, että hänen ystävänsä on ihan kuin se leskikreivitär, mutta en usko. kukaan ei osaa sanoa "hhmh!" niin tyrmäävästi kuin mummi ja maggie smith.

maanantai 8. joulukuuta 2014

luonnonkosmetiikan suosikkeja

huomasin yllättäen hiljattain, että luonnonkosmetiikka on pikku hiljaa korvannut "normikosmetiikan" peilikaapissani ja meikkipussissani lähes kokonaan. olen ilmeisesti ollut altis tällaiselle, sillä muutos on tapahtunut niin varkain että olen tuskin itse huomannut sitä!

muutama vuosi sitten en ollut luonnonkosmetiikasta kuullutkaan. paljoa en ymmärrä vieläkään, mutta sen ymmärrän, että ihoni voi nykyään varsin hyvin.

tämän hetkinen kosmetiikka-arsenaalini koostuu useamman eri merkin tuotteista. niin se saa mielestäni ollakin. testaan mielelläni eri juttuja, ja parhaiten itselle sopivat jäävät varmaankin vakkarituotteiksi.



organic pharmacyn kasvogeeli ja -seerumi ovat herkkua talvi-iholle. kun olin viikonloppuna rasvannut naamani, h ihaili, miten kaunis hehku kasvoillani on :) kehu oli niin ihana, etten halunnut masentaa poloista kertomalla, että purkista se vain on...

minulla on myös organic pharmacyn matkasetti, jossa tuotteet on pakattu suloisiin pikkupulloihin. vähän kuin olisi barbien kosmetiikka-arsenaali mukana!

kirjoitin organic pharmacysta aiemmin täällä ja täällä. sain tuotteet testiin kemikaalicocktailin kautta.



sukin kasvoveden ja sacred naturen silmänympärysvoiteen olen hankkinut hovikosmetologiltani karoliinalta. kasvoveden tuoksu on huumaava!

karoliinan hoitola on ihana, menkää kaikki sinne! siitä kirjoitin aiemmin täällä.


meikkipussini luonnonkosmetiikkaedustus on sitten pitkälti rms beautyn nimissä. kovasti hypetystä saaneet tuotteet ovat omasta mielestäni ihan sen kaiken arvoisia: toimivia, luonnollisia, ylellisiä, hinnaltaan kohtuullisia ja niin suloisesti lasinappeihin pakattuja!

tuo "un"cover-up -meikkivoide on mahtava, paras ikinä. käytän sitä oikeastaan vain silmänalusten (draculasilmien) peittämiseen, ja paikallisiin peittohommiin. eikä mitään rajoja näy! ihan ihmetuote!

living luminizer on hohdevoide, jolla saa sellaista hiuksenhienoa mutta valaisevaa mattapintaista hohtoa kasvoille. varsinkin silmänurkkaan lisättynä tekee ihmeitä tähän aikaan vuodesta.

rms-tuotteeni olen myös hankkinut karoliinalta.

mulla on myös tietenkin pihlajavoide ja -vartalovoi. vartalovoidetta en ole tosin vielä avannut, koska iänikuinen aqualan-purkkini tuntuu vaan kestävän i-kui-ses-ti.

vaikka luonnonkosmetiikka on syrjäyttänyt monen aiemman suosikkini, on yksi, jota (ainakaan vielä) en vaihda: ripsiväri, nimittäin. kanebon (vai sensaiko se nykyään on) 38-ripsari on ollut luottotuotteeni jo vuosien ajan, vaikka välillä lipsun pariisifiilistelyn myötä chaneliin palatakseni sitten vain takaisin.

en ole ehdoton luonnonkosmetiikan kuluttaja, käyttämäni tuotteet olen vain todennut hyväksi itselleni. mielestäni kukin saa tehdä omat valintansa täysin siten miten haluaa, mutta myönnän kyllä, että on hauskaa huomata luonnonkosmetiikan vallanneen tilaa myös lähipiirin peilikaapeissa.

tosin siihen syyllinen taitaa olla enemmän ihana karoliina kuin minä :)

jos luonnonkosmetiikka kiinnostaa ja kaipaa vinkkejä ja tuotesuosituksia, kannattaa seurata katjan blogia. sieltä saa todellisen asiantuntijan vinkit :)

kyseessä ei ole sponsoroitu postaus.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

pinnalla!


tuntuu siltä, kun olisin juuri pulpahtanut pinnalle sukelluksista pitkän työ- ja kiireputken jälkeen. pitkästä aikaa hengitin sisään syvään ja kiireettä, enkä muistanut juuri sillä sekunnilla sataa asiaa, jotka pitäisi hoitaa.

olen ollut niin poikki, niin pihalla. olen miettinyt ja kaivannut blogia päivittäin, mutta todennut että aivokapasiteettini ei juuri nyt riitä edes yhden sanan oikein kirjoittamiseen, puhumattakaan järkevistä lauseista.

pimeä marraskuu on kuin varkain muuttunut joulukuuksi, ja aurinko pilkottaa puiden takaa (mikä! koska viimeksi!). kyllä tämä tästä, näihin joulukuun viikkoihin sisältyy vain mukavia työtehtäviä, hidastuvaa tahtia ja, kyllä, kahden viikon joululoma. 

suonette anteeksi hiljaiseloni. olen enemmän kuin innoissani, että nyt on taas aikaa kirjoittaa.

ihanaa joulukuuta kaikille! pimeydestään huolimatta tämä on oikeastaan yksi vuoden kivoimpia kuukausia.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

ladyfingers

kävin laitattamassa pitkästä aikaa geelauksen kynsiin.

kynteni ovat luonnostaan ohuet ja todella helposti liuskoittuvat, ja viimeisen puolen vuoden ajan ne ovat jostain syystä olleet erityisen huonossa kunnossa.

nyt ne saavat kiukutella geelin alla ihan vapaasti, en välitä. sen sijaan ilahdun joka kerta, kun huomaan, että rispaantuneiden ja katkeilevien kynsien tilalla onkin ladyfingersit.


tällaiset hemmottelujutut tuntuu tosi tärkeitä arjen keskellä. ihanaa istua hetki paikallaan, ja katsella kun joku tekee kynsistäni kivan näköiset.

niin, joskus on vaan kivempi antaa jonkun toisen hoitaa homma. varsinkin sellainen homma, mistä ei itse tehtynä tulisi muuta kuin kiukku ja itkun tuherrus.


tällainen kullertava nudensävy tuntui sopivan pehmeältä laskulta hoidettujen kynsien maailmaan. nimettömissä kimmeltää kuitenkin dimangit, ettei elämä kävisi liian tylsäksi.

tiistai 18. marraskuuta 2014

valo tuli, sano dracula


sain joitakin vuosia sitten joululahjaksi sarastusvalon. sellaisen, joka toimii sekä kirkasvalolamppuna että herätyskellona - puoli tuntia ennen asennettua herästystä se alkaa pikkuhiljaa sarastaa, ja kun kello soi, herää kevyemmästä unesta kuin heräisi pilkkopimeässä, eli välttää ns. vamppyyri haudasta - pakkoheräämisen.

(tiedättehän, kun itsensä hereille raastaminen tuntuu siltä ettei saisi koskaan enää nukkua, ja silmäpussit ovat kuin verenhukasta kärsivällä draculalla.)

laite toimii ihan kiitettävästi. aloin herätä järjestäen jo ennen kellon soittoa pehmeään valoon. kun herätysääneksi voi vielä peruspirinän ja linnunlaulun lisäksi valita radion, muodostui aamuheräämisestä oikeastaan aika mukava hetki.

asia on harmillinen ainoastaan asuintoverini kannalta. hän herää aamuisin yleensä minua myöhemmin, mutta jos käytän sarastusvaloa, hän havahtuu puoli tuntia ennen herätystäni kuuluvaan hiljaiseen "tzing"-ääneen, kun valo käynnistyy, eikä sitten saa enää unta.

pohdittuamme asiaa jonkin aikaa (siis ainakin vuoden), keksin ratkaisun. siirsin valon keittiöön. se näyttää ikkunalaudalla yllättävän nätiltä. näin pimeänä aikana on kivaa, kun voi aamulla ensimmäiseksi napsauttaa valon pikku hiljaa kirkastumaan, ja hoidella aamutoimia ja aamupalahommia radio helsingin soidessa taustalla.

win-win-tilanne, kerrankin!

ainoa ongelma on nyt vain se, että nauttiakseen valoisasta keittiöstä pitää ensin herätä sieltä pilkkopimeästä makuuhuoneesta, vamppyyri haudasta -tyylillä tietysti.

perjantai 14. marraskuuta 2014

vielä pariisista

tajusin oikeastaan vasta matkan loppupuolella, että kolme kokonaista päivää pariisin kaltaisessa kaupungissa ei ole kovin paljon. 

60% matkaseurueestamme oli kaupungissa ensimmäistä kertaa, joten kävimme eiffeltornissa, louvressa ja muissa "pakollisissa nähtävyyksissä" (vaikka kyllä inhoan sitä ajatusta, että joku nähtävyys olisi muka pakollinen).


en tarttunut kameraan kertaakaan. näytän joka kuvassa vähän stressaantuneelta tai siltä, että olen vain siirtymässä paikasta toiseen.

oli visiitti silti ihana. nautin joka hetkestä ja pariisin tuoksusta, jonotuksestakin. onneksi oli hyvää seuraa.


mulla oli jalassa joka päivä minna parikan court bootit, jotka ostin joitakin vuosia sitten. ne herätti valtavasti huomiota, mistä myönnän kyllä nauttineeni täysin rinnoin. missä mentiinkin, joku kääntyi katsomaan mun kenkiä. 

yhdessä kaupassa myyjätär ihasteli ääneen ja olisi myynyt mulle vaikka mitä sillä verukkeella että näytän pitävän näyttävistä yksityiskohdista. you got me, mutta pysyin silti lujana.

eiffelin tornin jonossa joku oli ottanut kengistäni kuvankin! rintani suorastaan paisui ylpeydestä. ei kuitenkaan liikaa, vain sellaisella äidillisellä ylpeydellä. mun pikku kengät!


astuin niillä sitten huikopäisenä koirankakkaan. oli se silti sen arvoista.

menkää pariisiin.

p.s. ravintolasuositus: asuinpaikkamme naapurikadulla (24 rue de gramont) oli pieni italialainen ravintola caffé concerto, jonka löysimme sattumalta google mapsista. paikkaa pitää suloinen italialainen vanhempi pariskunta. ruoka oli rustiikkista, herkullista ja jotenkin ihanan aitoa. ainoa miinus siitä, että mielettömän näköinen pizzauuni ei ollut illalla käytössä..

torstai 13. marraskuuta 2014

remembrance is golden, as is this


kun olin lapsi, isovanhempani asuivat kuopiossa. sinne pääsi harvoin, ja matka oli pitkä. 

silloin tällöin pääsimme veljeni kanssa kuopioon kahdestaan lentokoneella. silloin jännitettiin, että istutaanko potkurin kohdalla (nii-in, silloin lennettiin kar-airin potkurikoneilla) ja tarjotaanko lentokoneessa jotakin (yleensä tarjottiin keksi tai suklaapatukka, kerran satumaisella tuurilla mars-jäätelö).

mummilassa syötiin aina (ja syödään edelleen) hyvin. yksi lempiruoista oli kalakukko, jota ostettiin torilta, tai sitten mummi teki sen itse.

toinen ihana herkku: isovanhempien naapurikadulla sijaitsi leipomo, josta sai lämmintä rieskaa suoraan uunista. joskus meidätkin lähetettiin hakemaan. jos leipomon ovet olivat jo kiinni, leivät odottivat pussissa ovenkahvassa, ja kaksikymppinen pistettiin vaihdoksi ovenrakoon odottamaan.

ei taitaisi onnistua enää nykyään...

joka tapauksessa. tunnen aina suurta houkutusta ostaa kalakukkoa, kun sitä kaupassa näen. ja olen sen suhteen tietysti puritanisti: muikkukukkoa sen olla pitää.

tämä eilen ostamani ei ollut kyllä partasen eikä varsinkaan mummin tekemä, mutta upposi silti kiitettävällä tahdilla.

vain voita päälle ja ahhh.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

reality check

kuulkaapas.

tuli päivä, jolloin kyllästyin. kyllästyin vain ihan totaalisesti. siihen, että mikään ei oikein huvittanut tai kiinnostanut. asiat tuntuivat arvottomilta ja oma oleminen siltä, ettei kukaan tarvitse.

tiedättekö sellaisia tunteita? kun on kasannut niskaansa kunnolla itsesääliä ja uskoo, ettei mistään oikeasti tule mitään. sitten lopulta ei jaksa sitä kierimistä enää, kuorii itsensä lattialta ja toteaa, että ei helvetti.

johtopäätökset:


jos ei itse arvosta tekemiään asioita, ei kai se ole ihme jos tuntuu ettei niillä ole merkitystä.

jos ei itse pidä itseään vähintäänkin hyvänä tyyppinä, ei kai ihme jos tuntuu siltä ettei muutkaan muka pidä.

 


sitten päätin, että nyt loppuu. lakkaan kerta kaikkiaan ajattelemasta, että sillä mitä muut itsestäni ajattelevat, olisi jotain merkitystä. 

tämä koskee tietysti myös blogia. koska tämä pieni tontti bittiavaruudessa on minun, saan kirjoittaa tänne ihan mitä tahansa.

lakkaan ajattelemasta, että pitäisi kirjoittaa asioista, joiden tietää kiinnostavan ihmisiä. mutta eihän ihmisiä ehkä noin lähtökohtaisesti kiinnosta kovin moni asia oman elämän ulkopuolella. parempi siis vaan hölistä menemään omana aitona ja rosoisena itsenään, se teitä varmaan tänne vetää kuitenkin.



uskallan epäillä, että tätä blogia ei kukaan lue velvollisuudentunnosta. jos lukee, lopettakaa heti! tai keksikää ainakin parempia motivaattoreita.

te, jotka luette muista syistä: kiitos mun rosoisen sydämeni pohjasta. kiitos siitä, että saatte mut näkemään oman kädenjälkeni tärkeyden. 

-eeva

ai niin, pariisissa oli ihanaa. olen näköjään kuvannut lähinnä puluja ja leivoksia. mutta niistähän se kaupunki on kuuluisa, right?

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

paris paris paris

"some outfits wait a lifetime to be taken somewhere special."

- carrie bradshaw



sitä luulisi, että jos matkaa edeltää vapaa viikonloppu, saisi pakkaamisen hoidettua ajoissa ja rauhallisesti.

vielä mitä. eilinen kului kuin varkain tehden kaikkea muuta "tärkeää", ja tänään heräsin kurkussani turvonnut kaktus. passi on vielä hukassa, hanskat talvisäilössä kellarissa ja käsilaukku valitsematta. mutta onhan tässä vielä aikaa ennen aamun lähtöä.


varsinainen matkalaukun sisältö on kuitenkin reilassa. olen suunnitellut matka-asuja jo pitkään. kun matkustaa maailman kauneimpaan kaupunkiin, täytyy garderoobin tietenkin sopia tyyliin. kuulostaa ehkä hassulta, but oh that makes me happy.

asumme pariisilaisasunnossa yhdeksännessä kaupunginosassa, lähellä vanhaa oopperaa. ensimmäiseksi saavuttuamme aion suunnata kukkatorille, ja ostaa huoneistoomme ihanan kimpun.

lopun viikkoa ajattelin liihotella kevyesti pitkin lempikaupunkini katuja.

ihanaa viikkoa, à bientôt!

p.s. jokohan seuraavalla kerralla pääsisin matkustamaan näiden louis vuittoneiden kanssa?

lauantai 25. lokakuuta 2014

let the sunshine in

ensimmäiset lumihiutaleet leijailivat ikkunan ohi muutama päivä sitten. havahduin yhtäkkiä siihen, että kohta on marraskuu.

olen valon lapsi. elän auringosta, rakastan kesää, lämpimiä säitä ja kauniita kirkkaita päiviä. niitä on ollut tarjolla paljon, ehkä siksi tämä syksy onkin tuntunut niin helpolta.

kauniina päivinä on myös helppo panostaa pukeutumiseen. tänä vuonna minulla on onneksi kunnon arsenaali myös niitä synkeämpiä aamuja varten: kirkkaankeltainen villakangastakki, tarpeeksi iso ja pehmeä huivi ja ihana villapaita. 

(eikä sinisissä kengissä voi olla hymyilemättä, vaikka märkää ja loskaa vastaan niillä ei kannatakaan taistella...)








on yksi toinenkin apu pimeneviin aamuihin (ja päiviin, ja iltoihin): vielä yksi viikko, ja sitten koittaa odotettu loma. suuntana pariisi, ihana pariisi, josta olen ollut pois aivan liian kauan.

koko syksy on luettu kirjoja, tutkittu karttoja ja valmistauduttu matkaan. tänään virittäydymme ranskan-tunnelmaa, kun saamme ystäviä kylään. uunissa on porissut herkkuja aamusta asti.

tunnelmallista viikonlopun jatkoa!

(kuvat ovat osin epätarkkoja, mutta niissä on vain niin kaunis valo, etten hennonnut tehdä niille mitään.)

maanantai 13. lokakuuta 2014

the old gentleman in the corner

minulla on tapana kiintyä esineisiin ja tavaroihin. ajattelin pitkään, että se on harmillinen taipumus, josta olisi hyvä päästä eroon. vasta hiljattain ymmärsin, että se ei oikeastaan ole taipumus vaan luonteenpiirre, ja harmillisuuden sijaan kertoo enemmänkin siitä, kuinka paljon asioilla on merkitystä.

tunnistin luonteenpirteelle nimenkin: taidan olla tarinankertoja.


asia alkoi selvitä, kun toin entisen työtuolini työhuoneelta kotiin.

puurunkoinen tuoli on peräisin 1920-luvulta, kuopion tuomiokapitulista. niitä on ilmeisesti jaettu pois uusien tieltä vuosikymmeniä sitten, ja tuoli päätyi isovanhemmilleni työpöydän tuoliksi. minä perin sen isoisäni kuoltua.


minusta se on kuin arvokas vanha herra kun se nyt pönöttää meidän pienessä asunnossa. vähän kuin ne herrat, jotka aikanaan pönöttivät siellä tuomiokapitulissa.

tuoli on valtava, raskas ja hankalan mallinenkin. siinä on oikeastaan aika huono istua, varsinkin jos aikoo tehdä töitä.

mutta sen syliin on loistavaa kääriytyä koipineen kaikkineen, viltti ympärillä ja höyryävä teemuki kädessä. kun kotona lattiat on jäätävät, on tuolin korkeiden jalkojen varassa turvassa myös kylmältä! (asiassa auttaa myös anopin neulomat sukat.)


ennen kaikkea tuoli muistuttaa rakkaasta ihmisestä, jota ei enää voi syleillä. tuoli kyllä auttaa kaipuussa ihan vähäsen. en ole halunnut vielä verhoilla tuolia uudelleen, kun tällä repeilevällä kankaalla on isoisäkin istunut...

tarinankerronta taitaa sekin olla samalta suunnalta perittyä. ei ole nimittäin ihan yksi eikä kaksi kertaa, kun muistan isoisän kertoneen juttujaan meille nauraen niin paljon, ettei hommasta meinannut tulla mitään.

<3

ajatus hyvin pukeutuneista herranmiehistä venkoilemassa hankalissa tuoleissa tuomiokapitulissa vuosikymmeniä sitten on muuten aika huvittava. ehkä hekin kääriytyivät tuoleihin kerälle ja särpivät kaffeeta kokousten lomassa?

perjantai 10. lokakuuta 2014

pöydällä tänään


vanhemmat on siitä(kin) kätsää porukkaa, että saattavat käväistä ohimennen, tuoda maailman suloisimman kukkakimpun ja onnitella kolmannen nimen nimipäivänä, jota ei todellakaan itse muista.


irtisanoin työhuonepaikkani, ja aloitin freelancetoiminnan kotona, keittiönpöydän ääressä. toistaiseksi se on tuntunut tosi hyvältä, mikä taitaa näkyä blogin päivitystahdissakin... on ihanaa istua sadepäivinä sisällä villasukat jalassa, kun ei tarvitse lähteä mihinkään. eikä tartte huolehtia siitä, miten rillit tuntuu aina jäävän kotiin.


kaikki sormukseni kihlasormusta lukuunottamatta ovat vanhoja. viisitimanttinen vihkisormukseni on mieheni isoäidin kihlasormus 1940-luvulta. iso akvamariinisormus (tai ridge kosii brookea -sormus, kuten eräs ystäväni sen nimesi) on äidin peruja, hän on saanut sen isältään. leveä kultasormus on "uusin", sain sen käyttölainaan anopilta. sekin on miehen isoäidin peruja. vaihtelen sormuksia fiiliksen mukaan, viime aikoina tuo lady macbeth -henkinen opaalisormus on tuntunut ajankohtaiselta.

ihanaa viikonloppua!


muuten, jos korujen historia kiinnostaa: täältä voi löytää aika tarkkoja tietoja! koukuttava sivusto, olen kohta käynyt läpi koko huushollin arvometalliesineet...

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

tervetuloa lokakuu!







syyskuun viimeinen, olit kaunis ja hyvä. aurinko paistoi vinosti mereltä kuin muistutuksena menneestä kesästä ja sen upeudesta.

aamulla kävelin vielä itsepäisesti hammaslääkäriin nilkat paljaana. siristelin silmiä auringossa ja ihailin värikkäiden lehtien ilotulitusta. matkalla takaisin kotiin totesin, että sukkien aika on alkanut.

iltapäivällä kiskoin jalkaan acnen pistolit, jotka hankin tämän syksyn ja oikeastaan koko loppuelämän kengiksi.

samalla ymmärsin, että tästä syksystä tulee erilainen. olen lakannut tyytymästä, ja alkanut tavoitella parempaa.