hello ystävät!
pitkä tuumaustauko takana. siihen sisältyivät muun muassa isoisän hautajaiset, kovat työkiireet ja muutenkin hektinen elämäntilanne. mutta se selittelyistä.
kesän jälkeen olen tehnyt tosi paljon ajatustyötä blogin suhteen. tämänhetkinen tulos on tämä: jos aion ja haluan jatkaa blogin pitämistä, mulla täytyy olla jotain sanottavaa. en itse koe, että jaksaisin lukea blogia, jossa puhutaan vain jokapäiväisistä asioista. myöskään pelkät "päivän asut" eivät oikein hetkauta minua, ja sellaisista pelkästään kirjoittaminen on jotenkin tylsää.
enkä taida haluta tuottaa tekstiä, jota en itse jaksaisi lukea.
tästä johtopäätelmästä syntyi seuraava pohdinta: mitä sanottavaa mulla on? mitä sellaista voin kirjoittaa tai kuvata, jota ei näy vähintään joka toisessa blogissa?
muun muassa nämä asiat pyörivät päässäni nyt:
- rakastan pukeutumista ja vaatteita, ja kaikkea siihen liittyvää. mutta niin rakastaa moni muukin.
- pukeutumisleikit eivät ole vain lasten juttuja. haluaisin tuoda pukeutumisessa esille esimerkiksi erilaisia rooleja.
- haluan pyrkiä elämässäni enemmän ja enemmän siihen, että toimin mahdollisimman ekologisesti ja eettisesti.
- haluan oppia kuvaamaan paremmin, ja tuottaa parempia kuvia. parvekkeen seinää vasten otetut poseerauskuvat ovat todella raivostuttavia.
- haluan oppia tuomaan vaatteen esille valokuvassa parhaalla mahdollisella tavalla, en vain vetämällä sitä päälleni.
- haluan oppia tekemään ja valokuvaamaan kauniita asetelmia.
- minua stressaa ajatus, että blogia pitäisi päivittää 1-2 kertaa päivässä. silloin ei jää kovinkaan paljon aikaa ja tilaa inspiraatiolle.
- haluan löytää pukeutumiskulttuurin ja muodin viidakosta sen, mikä on omaa, tyylin, joka on minun näköiseni ja siksi ainutlaatuinen.
- vaatekaappini on täynnä vaatteita, hienoja ja käyttökelpoisia. haluan tulla rohkeammaksi pukeutujana ja yhdistelijänä.
- vaatekaapissa ei tarvitse olla perusvaatteita.
- istuva ei ole sama asia kuin tiukka. tämän opin trashionista outi pyyltä, joka inspiroi minua tällä hetkellä valtavasti. muistin asian taas aamulla vedettyäni jalkaan liian kireät farkut jotka pullauttivat vatsani entisestään pulleaksi.
- uskon, että elämä voi tänä syksynä olla hyvää ja kaunista.
tällaisia ajatuksia mulla olis! katsotaan mitä tästä tulee. pysykää linjoilla!
-eeva
1 kommentti:
Jee! Tämä piristi kummasti kännykällä supistusten välissä luettuna. :)
Lähetä kommentti