kun perustin tämän blogin helmikuussa, olin juuri lopettanut työssä jonka koin raskaaksi. elämä aukeni edessäni, kaikki vaihtoehdot yhtäkkiä avoinna. blogi syntyi henkisen kasvun tarpeesta. tästä alkaa minän etsiminen, ajattelin. ja niin alkoikin.
kuluneiden kolmen kuukauden aikana olen löytänyt työn ja kirjoittamisen ilon, sisustusinnon ja ennen kaikkea monta vuotta kateissa olleen kokeilevan tyylitajuni. mikä riemu!
nyt huomaan kuitenkin, että kaikista asioista en ole päässyt. ajoittainen alakuloisuus ja mielialan heitteleminen laidasta laitaan ovat kavereitani edelleen. syön edelleen huonosti ja vääriä asioita, liikunnasta olen välillä innostunut ja välillä en. vähän niin kuin parisuhteissa, että omia ongelmiaan ei pääse karkuun partneria vaihtamalla (paitsi joskus), huomaan nyt, että nämä asiat täytyy kohdata ja selvittää. terapiahistoriaa mulla on ihan muista syistä sen verran, että tiedän että näiden juttujen täytyy johtua muustakin.
kaikesta tästä syystä päätin uhrata osan vähistä rahoistani päästäkseni funktionaalisen lääketieteen lääkärin vastaanotolle. vappuaattona marssin siis mehiläiseen tapaamaan lääkäri vilho aholaa.
kuunneltuaan minua hän totesi, että sen sijaan että sijoittaisin kalliisiin aineenvaihdunta- ja hivenainetesteihin, minun kannattaisi hakeutua hyvään elämäntapavalmennukseen (yök mikä sana).
elämäntapavalmennukseen? eikös se nyt ole ihan huuhaata, ajattelee skeptikko minussa. mutta toisaalta, jos oma tieto, jaksaminen ja itsekuri ei riitä omaan hyvinvointiin, miksei ottaisi ammattilaista avuksi? olen sen verran impulsiivinen, että voisin hyvin lähteä kokeilemaan sen kummempia miettimättä.
vihaan sanaa kuntoremontti, eikä se elämäntapavalmennus tosiaan ole sen parempi. mutta nyt aika olis kuitenkin kypsä sille, että alkaisin pitää itsestäni huolta oikeasti. kliseet siitä, että itseään pitää rakastaa ja kunnioittaa ennen kuin voi tehdä samaa muille, on varmaan ihan tosia lopulta. tämä vois nyt olla mun tapani siihen.
katsotaan miten äijän käy!
kuvat 1 2 3 4 5
p.s. tuo keskimmäinen kuva on lontoon olympialaisista vuodelta 1908...sympaattista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti