torstai 9. toukokuuta 2013

kevätkevätkevät

eilen illansuussa se tapahtui. muutos. muutos hyytävätuulisesta muka-alkukeväästä siihen toukokuiseen lämpöön, jossa aurinko paistaa vielä illallakin, puiden lehtinuput ovat purskahtamaisillaan auki ja ensimmäinen satakieli laulaa lehvikössä niin kuin ei koskaan ennen. nyt on oikea kevät! tunnen sen sisimmässäni sellaisena pakahduttavana tunteiden kirjona, ei voi tietää pääseekö se ulos huutoitkuna vai huutonauruna. eilen tyydyin vain hymyilemään typertyneenä.

keväisen illan kruunasi sama harmajan kahdet kasvot-tapahtuma kansallisteatterin lavaklubilla. ihana, ihana saima harmaja olisi täyttänyt eilen sata vuotta, mutta hänen elämänsä päättyi aivan ennenaikaisesti jo 23-vuotiaana. hän ehti nuoresta iästään huolimatta julkaista useita runokokoelmia, jotka ovat siitä lähtien olleet nuorten ja vähän vanhempienkin naisten ikisuosikkeja.

saima oli myös mulle tärkeä hahmoi teini-ikäisenä, varmaan peilasin itseäni hänen kauttaan jotenkin. nyt runot ovat jääneet vuosiksi minulta unholaan, kunnes äsken eilisen innoittamana nappasin kootut runot hyllystä. kirja aukeni kirjanmerkin ansiosta tältä kohtaa

Myöhäinen tuoksu

Kuin tuoksu kukkain, joit' ei enää nää,
sun myöhät sanas sydämeeni jää.
Ken tiennyt ois: kun liian helein illoin
poveni tuskanlämpimänä löi,
unelmat hillityt mua etsi silloin,
kun kuudankukkasen mun ympäröi.
Ma, taakka itse, itkuni vain kuulin,
pois kaipuutani anoin kuumin huulin,
ja kipein kyyneleeni ollut on
kimalle tähden, koskettamaton.
En nähnyt sydäntä, mi mulle aukes,
- jos aukesi? Ken tiesi, tiesi sen,
kun talvet kuiski, kesäin hehku raukes
ja jäi vain kyynel, hymy, kukkanen.
Vain tuoksu sen.

mitähän myöhäisteini-ikäinen minäni on ajatellut runosta, miksi merkinnyt juuri sen kirjasta? olisi kiinnostavaa tietää, tai muistaa kai lähinnä :)

saima-illassa esiintyi monologilla näyttelijä petra pälmä, ja sen jälkeen esikoislevynsä julkaisukeikalla ihastuttava uinuva-yhtye.


uinuvan ihana, unenomaisesti laulava solisti heta keskinarkaus on vasta 23-vuotias, sopiva siis tulkitsemaan saiman tekstejä.

kun tänä aamuna heräsin, pihakoivu oli järjestänyt parhaan mahdollisen yllätyksen. katsokaa nyt tätä :)


kuva on otettu likaisen ikkunan läpi, mutta ymmärtänette pointin!

4 kommenttia:

Milka kirjoitti...

mäkin oon ollut joskus yläasteikäisenä uppoutunut saima-maailmaan. Tein siitä joskus äidinkielen tunnilla esitelmänkin. outoa, että tässä on meillä jotain yhteistä.

eeva kirjoitti...

niinpä!

mä luulen että saima tavoittaa aina uudestaan uuden polven haaveellisia teinityttöjä, vähän kuin anna-sarja vähän nuorempia. mä ainakin vietin teini-iän haaveillen :)

Milka kirjoitti...

Jos haaveilu on teini-iän mittari, niin mä oon vieläkin siinä :D

Milka kirjoitti...

mutta joo, ihan totta. Liian harvat vaan tietää saimaa joten aina kun joku tietää niin se on yllätys.