maanantai 29. huhtikuuta 2013

terveissi turuust!

yllätysviikonloppumme suuntautui entiseen pääkaupunkiimme, ihanaan turkuun. se on minulle tärkeä paikka, lapsuudessa oleilimme paljon turussa kun vanhempieni kesäpaikka on saaristossa ja asuinkin kaupungissa vuoden opiskelujen merkeissä. turussa on aina kiva käydä, voi käydä kaikissa mielipaikoissaan ja treffata mieli-ihmisiään.


sitä oli vuorossa tälläkin reissulla. menimme tapaamaan veljeäni ja hänen ihanaa tyttöystäväänsä. tämä oli mulle todella mieluinen yllätys, kun olin vähän toivonutkin jotain sen suuntaista :) matkalla satoi vettä mutta kun lähestyimme turkua, tuota onnenkultalaa, sade loppui, taivas aukeni ja aurinko paistoi lämpimästi.


matkalla pysähdyttiin kasvihuoneilmiössä. se on aivan huikea paikka, jotain trooppisen kasvihuoneen ja valtavan divarin väliltä. taidan kirjoittaa siitä vielä erikseen.


yövyimme veljeni itsemurhayksiöksi kutsumassa residenssissä ylioppilaskylässä. aika hieno mielestäni tuo "bulevardi"!


veljeni tyttöystävän luona saatiin herkkuja, valehtelematta varmaan parasta lehtipihviä mitä olen eläissäni syönyt. jälkiruoaksi syöty mutakakku oli taivaallista.


käytiin talon näköalasaunassa. näistä maisemista en meinannut saada kyllikseni.


mielettömän viewin lisäksi heillä oli myös söpöt verhot!


istuttiin iltaa ja jatkettiin vielä läheiseen sarjakuvakuppilaan. satuimme ihan yllättäen epäilyttävänä alkaneelle mutta mahtavaksi osoittautuneelle keikalle. yhtyeen nimi oli kauppilan puutarha (!!), hittibiisissä laulettiin torakasta joka koko talon rikki nakertaa. ja turussa parasta: sattumalta tapasin kaksi vanhaa tuttua.


aamulla saatiin taas herkkuja.


mansikoita!

sitten lähdettiin kaupungille. oli niin kiva katsella tuttuja paikkoja!


käytiin h:n lempipaikassa, bob's vintage and repairissa. siitäkin ajattelin kirjoittaa vielä erikseen.


istuttiin jokirannassa, katseltiin taloja, lähetettiin mainosilmapallo taivaan sineen, syötiin dennisissä...sellaisia kivoja juttuja.


vanha kotikatu <3


illalla ajeltiin kotiin ja juhlittiin vielä h:n kummitytön synttäreitä. mulla ei kuvassa ole oksennukset naamalla vaikka siltä näyttää, oli vaan niin totaalisen bad face day että toi vappuväri näyttää paremmalta.

eilen sunnuntaina h patisti mut vielä puolenpäivän aikaan ulkovaatteissa parkkikselle puhelin toisessa kädessä, "karkkirahaa" toisessa. meinasin joutua paniikkiin kun en tiennyt mitä tuleman pitää, mutta pihalla odottelikin armas ystäväinen joka vei kotiinsa ja teki ruokaa. katsottiin twilight-leffojen viimeinen osa ja (vähän) hehkuteltiin edward cullenia. vähän vaan.

ihana viikonloppu!

pätkii, pätkii

netti tökkii, siksi täällä on hiljaista. saan viikonlopun kuvia ladattua bloggeriin yhden tunnissa, kun normaalisti menee hujauksessa. toivottavasti pian helpottaa.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

mystery bloggerwoman


 nyt alkoi paljon odotettu viikonloppu, h on nimittäin järkännyt jotain mysteeriohjelmaa. sain vaan listan asioista, joita pitää pakata mukaan. saa nähdä, luulen että joudun johonkin kasvatuslaitokseen/fat campille. palaan kun (jos) selviää!

torstai 25. huhtikuuta 2013

hyvähän mun on!


päätin ottaa esille aiheen, joka on minulle läheinen, ja tuntuu olevan aina ajankohtainen myös mediassa. kyse on laihuuden ihannoinnista.

lihavan ihmisen kokoa ja ulkonäköä (negatiivisessa mielessä) ei kukaan kommentoi, sehän nyt on ihan selvä. kukaan ei tietenkään hyödy toisen ihmisen haukkumisesta, paitsi se urpo joka luulee sillä pönkittävänsä omaa itsetuntoaan.

hoikka ihminen sen sijaan ei tunnu ansaitsevan samanlaista koskemattomuutta. itse olen kokenut lukuisia kertoja ne “hyvähän sun on sanoa” ja “no vertaa hei muhun” –kommentit. miksi haluaisin verrata itseäni muihin yhtään enempää kuin nyt jo teen? ja miksi en saa olla tyytymätön itseeni siinä missä kuka tahansa muukin?

meillä naisilla on ilmeisen kova tarve hakea hyväksyntää muilta ihmisiltä. usein tämä tarve esiintyy itsensä alentamisena, jotta muut kommentoisivat ja tsemppaisivat. monestiko ole vähätellyt saavutuksiasi ja tekemisiäsi toivoaksesi vain, että saat positiivista palautetta? minä ainakin monesti. yritän kovasti pyrkiä siitä eroon, jotta voisin mielummin sanoa itse ääneen että nyt meni hyvin tai nyt onnistuin! ne positiiviset kommentit lämmittävät silloin aivan yhtä paljon, ellei jopa enemmän.

no. koska ruumiinrakenteeni monen mielestä on ilmeisen tavoiteltava, joudun useinmiten olemaan se, joka kommentoi ja psyykkaa toisten ulkonäköasioita jääden itse varjoon omine epäkohtineni. minua ei yhtään haittaa kehua muita, päin vastoin, mutta vaadin myös oikeuksia. yleinen ajatus tuntuu joskus olevan, että hoikka ihminen ei vain voi (tai jopa saa) olla tyytymätön omaan vartaloonsa. ja hei, myönnän avoimesti olevani ihan tyytyväinen vartalooni, mutta silti silloin tällöin peilistä kurkkaa mustasilmäinen mörkö/rimppakinttu/teinipoika/plösömaha.

kyllä, myös hoikalla ihmisellä voi olla maha! se, että hameet alkavat tuntua kireältä vatsan kohdalta ja farkunnapin kiinni saamiseen tarvitaan sekä minä että mies, lienee yhtä raivostuttavaa lähtökoosta riippumatta.

laihuuden ihannointi varsinkin nuorten tyttöjen kohdalla huolestuttaa minua. omat hyvät puolet jäävät näkymättömiin, jos hoikkuus on ainoa tavoiteltava ulkonäkötekijä. taustalle jäävät myös ne asiat, jotka tekevät hoikkuudesta epätavoiteltavaa: poikamainen vartalo, lantiota leveämmät hartiat, kuukautiskierron ongelmat, liian isot vaatekoot… omassa tapauksessani hoikkuus ei ole mikään valinta vaan geeniperimää, paino ei nouse vaikka kuinka vetäisin suklaata. (älä nyt viitsi! hyvähän sun on sanoa!)

vaikka itsestäni pidänkin, ihailen naisia joilla on kauniin kaarevat pohkeet ja sievät nilkat, tasapötkön sijaan erikseen vyötärö ja lantio ja cosin tyylikkäät kaapuvaattet korostavat heidän parhaita puoliaan. (nimim. en ole yhtään katkera vaikka hukun niihin kaapuihin.) näitä asioita pyrin myös sanomaan ääneen. uskon, että sitä kautta saan myös itselleni ja opin hyväksymään itseäni.

kulunut klisee mutta aina niin totta, olisko se niin vaikeaa opetella tykkäämään itsestään sellaisena kuin on? silloin ei ehkä tarttisi verrata niin paljon muihin tai ajatella, että jollain toisella on asiat automaattisesti paremmin. ei sillä ole. ja ehkä sitten vois jonain aamun peilin edessä hihkaista, että hei, mä olen hyvännäköinen! tämä ei ole mitään pyhistelyä, koskee itseäni ihan yhtä lailla kun kaikkia muitakin.

haastan teidän tämän tekstin (i know you exist!) lukeneet ilmaisemaan kommenttiboksiin, mistä osasta itsestänne tykkäätte erityisen paljon. saa sanoa monta ja vaikka kaikki.

mä aloitan: pylly.

p.s. en kirjoittanut tätä tekstiä, jotta saisin säälipisteitä tai yrittäisin ylentää itseäni.
p.p.s. en myöskään kuvittele, että jes, nyt saan kommentteja takalistostani!

jahuu!

blogini on aivan pian kymmenviikkoinen, ensimmäinen seuraaja (jee milka!!) on ilmoittautunut ja eilen blogissani on käyty 63 kertaa. 63!!

nämä asiat tekevät minut kovasti onnelliseksi :)

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

vyötetty

joka vuosi kevään koittaessa mieleeni hiipii Se Yksi, Se monivuotinen vaateunelma, Se trenssi. olen aivan vakuuttunut, että sitten kun löydän sen itselleni oikean ja parhaan trenssin, rakastaisin sitä lujasti ja käyttäisin keväät ja syksyt lopun ikääni. omistin joskus jonkun halvan perustrenssin, mutta jo monta vuotta olen tiennyt, että sitten kun tilillä pyörii se yksi ylimääräinen tonni me lähdetään lontooseen ja marssitaan burberrylle. yritän mahduttaa sitä parivuotissuunnitelmaan, se voisi olla esimerkiksi aika mukava synttärilahja itselle, eikö?



tässä mallissa on ihanaa maskuliinisuutta ja huolettomuutta. ja toisaalta se on niin perinteinen! lähtökohtaisesti luulisin kallistuvani tällaisen mallin puoleen.

burberry sen on oltava, siitä en luovu. kolmen vuoden takainen mainoskampanja suloisen emma
watsonin kanssa ei lainkaan horjuttanut pyhää liittoa trenssin ja kyseisen brittimerkin välillä, pikemminkin päinvastoin.


burberryn nettikaupassa trenssejä löytyy eri materiaaleista ja sateenkaaren väreissä. itse haluan kuitenkin klassisen ja ajattoman hunajanvaalean.


tämän mallin kauluksen ja hihansuiden nahkaiset yksityiskohdat ovat ihastuttavia.skarppius yhdistyy naisellisiin linjoihin, tykkään kovasti.


sotilaallinen nappirivistö ja kauluksessa yllätyksenä pilkahdus punaista.

ja ne yhdistelymahdollisuudet... ensimmäisenä tulee mieleen kapeat siniset farkut, ballerinat ja ponnari. tai sitten tyylikkäät korkkarit. tai lenkkarit. tai mitä vaan, ja trenssi saa näyttämään trendikkäältä!



ihanat naiselliset olkapäät, kaksiosainen leikkaus ja tyylikäs vyö tekevät tästä takista melkein kävelypuvun! kyllä kelpaisi olla sunnuntairetkellä kensington gardensissa :) 


tämä malli on mielestäni hirmu kaunis sherlockholmesmaisine hartiaviittoineen, mutta satiini materiaalina vähän hirvittää.

no, mun unelmointi jatkuu. trenssi ei sovi vielä tämän kevään budjettiin, mutta ehkä ensi vuonna, who knows...

kuvat

pizza margherita à la butterboys

eräät tuolla kommenttiboksissa ehtivät jo huudella pizzataikinareseptin perään - mun kymmensormijärjestelmä ei ihan vielä kerinnyt. mutta tässä se tulee!

lempiohjelmastani australian master chefistä bongattu maailman paras pizzataikina (ja täyte myös!)

tästä tulee noin 8 pientä pizzaa

700 gr 00-jauhoja (vastaavat suomessa erikoisvenhäjauhoja)
14 gr tuorehiivaa
vettä
2 rkl sokeria

mittaa jauhot kulhoon. liuota eri astiassa hiiva pieneen tilkkaan haaleaa vettä. lisää 4 dl vettä ja sokeri. sekoita ja lisää jauhojen sekaan. vaivaa sähkövatkaimen taikinakoukuilla ja slow speedillä (miniminopeus?) noin 2 min.

1,5 rkl suolaa
60 ml oliiviöljyä (siis reilu puoli desiä, ei puolta litraa niinkuin matikkanero ruudun tällä puolen luuli)
50 ml maitoa

lisää suola, ja yhdistetty öljy ja maito taikinaan, vaivaa slow speedillä vielä noin 4 minuuttia.
tavoitteena tässä vaiheessa on pehmeä, sileä, elastinen ja notkea taikina.

viimeistele vaivaus käsin, lisää pieni määrä jauhoa jos tarvis. jätä taikina kohoamaan liinan alle lämpimään paikkaan noin 10-15 minuutiksi.

kun taikina on saanut kohota, jaa se noin 120-140 gramman painoisiin paloihin ja muotoile palloiksi, mutta älä vaivaa enää!. pitäisi tulla noin 8 palloa. kohota taikinapalloja liinan alla vielä noin 30 minuuttia, sen jälkeen kauli/muotoile ne jauhotetulla alustalla pizzapohjiksi.

pizza margherita

sivele pizzapohja oliiviöljyllä, jossa on valkosipulia ja rosmariininoksa (olen tehnyt itse).

lado pohjalle maukasta tomaattikastiketta (helppo keittää laadukkaista säilyketomaateista, sipulista, valkosipulista ja mausteista), pikkukapriksia, tuoreita basilikanlehtiä ja rosmariini-valkosipuliöljyä. hyviä on myös halkaistut kirsikkatomaatit, jotka on maustettu oliiviöljyllä ja merisuolalla ja paistetu 120 asteessa 20-25 minuuttia.

pizza uuniin 250 asteeseen about neljäksi minuutiksi, uunin tehokkuudesta riippuen. meidän lussu-uunilla menee 6-7 min.

sipaise paistuneen pizzan päälle öljyä ja revi/leikkaa päälle puhvelinmaitomozzarellaa.



hyvää tulee! tosiaan en ole koskaan nähnyt pizzataikinan kohoilevan ja pullistuvan noin kotiuunissa. varmaan vielä herkullisempaa tulis, jos paistaisi pizzakivellä tai esilämmittäisi pellin, jolloin pizza saa lämpöä myös alapuolelta.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

rainy days and tuesdays

tänään on tehty asioita, joita sateiselta tiistailta saattaakin odottaa, eikä yhtään enempää.


aamulla kenkäkaapista löytyi vanhat suosikit vuodelta 2008, hannu hanhi-nilkkurit. vuosia laatikossa olleet kengät ilahduttavat vähintään yhtä paljon kuin uudet!


rakkaan ystävän kanssa parannettiin maailmaa, katseltiin sohvalla veden valumista ikkunoissa ja tehtiin herkkupizzaa. me on löydetty superhyvä pizzataikinaresepti, ikinä ennen en ole kotitekoista pizzaa saanut reunoilta noin nousemaan!


ihasteltiin tuliaiseksi saatuja herttaisia orvokkeja...


...ja ihmeteltiin, miten ruusupavun taimi onkin ponkaissut lehdet esiin reilussa vuorokaudessa.

ihana sadepäivä!

paratiisi

eilen illalla mietiskelin vuodenvaihteista häämatkaamme paratiisissa. se tuntuu jo niin kaukaiselta! mutta oli ihana muistella miltä tuntui


seistä lämpimässä rantavedessä ja katsella horisonttiin


ohjata isoa purjevenettä karibianmeren mainingeilla


hypätä turkoosinsiniseen veteen uimaan


huutaa yöpurjehduksen jälkeen "maata näkyvissä!"





paeta trooppista sadetta (onnistumatta siinä kovin hyvin)



uiskennellä omassa pikku uima-altaassa


kävellä banaanipellossa.

no, aika kivalta :)

parhaat matkat on sellaisia, joita muistelee pitkään ja niistä saa iloa vielä paljon sen jälkeen, kun on itse tullut takaisin kotiin.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

kultahattu

muutama viikko sitten fashion film festivaleilla esitetty the great gatsby - kultahattu oli minulle pettymys. vaikka en ole lukenut kirjaa, odotin voimaa, tragediaa, suuria tunteita ja ennen kaikkea 20-lukua. sain 70-lukulaista sumuista pehmeyttä, (liian) pitkiä katseita, huokauksia ja mihinkään kykenemättömältä vajakilta vaikuttavan naispäähenkilön. kaiken kruunasi robert redford, joka (isäni sanoin) on erikoistunut esittämään puupökkelöitä. 20-lukua toki oli, mutta hyvin vahvasti seiskytlukulaisittain tulkittuna.

turhaumukseni leffan dramaattisiin hönkäilyihin vain lisäsi odotuksiani leffan uutta versiota kohtaan.


ohjaaja baz luhrmanilta olemme tottuneet näkemään vain parasta. carey mulligan on ihana. ja leo - voi luoja - teini-iän pakkomielteeni ei tämän leffan myötä ainakaan laannu :)

siksipä olin kovin iloinen, kun sain kutsun 17.5 avaavan elokuvan lehdistötilaisuuteen. tarjolla oli elokuvan trailereita, lyhyt esitelmä f. scott fitzgeraldin teoksesta johon elokuva perustuu, shampanjaa ja valokuvanäyttely elokuvan puvuista.

luhrman on yhdistänyt voimansa monen taiturin kanssa. jay z on tehnyt elokuvan musiikin, miuccia prada suunnitellut puvut luhrmanin luottosuunnittelijan (ja vaimon) catherine martinin kanssa. veikkaan, että tästä tulee kevään elokuvatapaus. luulen, että en tule pettymään. kuulemani ja näkemäni perusteella suosittelen ehdottomasti.

vai mitä pidätte näistä kuvista?

ah!

kotikuvia

eilen meillä kävi kylässä ihania sukulaisiani, ekaa kertaa tässä kodissa. kun he ihastelivat miten ihanaa meillä on, tulin itsekin yhtäkkiä miettineeksi, että totta! täällä alkaa vihdoin ja viimein olla sisustuksellisestikin valmista. reilu vuosi sitten ostettiin asunto, koko kevät paiskittiin remonttia ja mietittiin ratkaisuja, suunniteltiin häitä samalla. sisään muutettiin hyvä jos viikko ennen häitä :) syksyllä päästiin sitten varsinaisiin sisustushommiin.

tässä siis maanantaiaamun ratoksi pieniä pilkahduksia meiltä kotoa.


naulakoksi kaadettiin mokiltä koivu, kuivattuna se pultattiin seinään. pinta valkolakattiin ja "koukut" löytyi urban outfittersiltä. kaiken vaivan ja mietinnän jälkeen se on musta aika hieno :)


avaimet pysyy tallessa qualyn kaksiolinnunpöntöissä. näkee helposti, onko toinen kotona vai ei.


eteisen koivunvihreä seinä oli mun valinta. se jatkaa naulakon teemaa.


keittiön seinällä (viimein) pariisin ja lontoon kartat inspiroivat....


...ja olkkarin seinällä nykin kartta. pienempi taulu on mun isän tekemä :)


työpöytä tehtiin yhdestä asunnon mahonkisista väliovista.


ihana pianoni tuli meille syksyllä, kun vanhempani muuttivat ja hankkivat flyygelin. h on ottanut asiakseen pitää sen siistinä.


lepakkotuolin ostin ensimmäiseksi, kun aikanaan muutin pois kotoa. nyt siinä istujaa lämmittää häälahjaksi saamamme lampaantalja. vaatehuoneen oveen h laittoi koukun, johon voin ripustaa lempivaatteitani. nyt pitäis vissiin vähän päivittää garderoobia...


hääkuvaa ei ole saatu vielä kehyksiin, sen virkaa toimittaa (vähintäänkin) next best thing eli mary ja matthew :)


sohvatyynyt ovat tosissaan herättäneet ihastusta, dave grohl etunenässä. eilenkin dave kulki sylistä syliin ihastuneiden huokausten saattelemana :D

nyt auvoisaa maanantaita, mulla on kotikirjoituspäivä joten näppis vaan sauhuamaan!