keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

vihreämmille niityille

näihin tunnelmiin. jään pääsiäislomalle n-y-t ja palaan langoille joskus ensi viikolla. ihanaa pääsiäistä itse kullekin!


paininjalan alla

olen pitkästä aikaa kaivanut taas ompelukoneen ja ompelukorin esiin. koriin on kertynyt vuosien varrella rikkimenneitä tai modattavia vaatteita, osa ihan mahdollisia projekteja, osa mahdottomampia.

harva tunne on niin tyydyttävä kuin se, kun korjatun vaatteen saa laittaa taas kaappiin. yksi kirpparilta liian isona ostettu silkkimekko on viimeistelyä vaille valmis ja 70-luvun iltapuvun revennyt helma korjattu. sitten on tämä kirpputorilta ostettu musta smokkipaita jolle en oikein keksinyt käyttöä, kunnes tajusin modata sitä vähän.

ottakaamme siis yksi musta (puuvillainen) kauluspaita.


esimerkiksi sellainen, jossa on hienot smokkilaskokset rintamuksessa. taisin maksaa paidasta aikanaan euron.


sitten mitataan hapsunauha...


...neulataan paidan selkämykseen ja ommellaan kiinni.


tadaa!


hienosti heiluu.


enää puuttuu sellainen länkkärikravatti, tiedättekö. ja kirkatukka.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

puutarha ikkunalaudalla

taipumukseni kasvien hoitoon lienee periytynyt äidinmaidossa, kasvituntemus ja viherpeukalous kun tuntuu periytyvän meidän suvussa äideiltä tyttärille.

lapsena hoidin ahkerasti pientä istutusplänttiäni ja haaveilin salaisesta puutarhasta. viime kevään ja kesän viljelin päiväkotimme kasvatuslaatikkoa. moneen vuoteen en kotona kerrostaloasukkina ole kuitenkaan saanut sormiani multaan, mutta tänä vuonna sekin asia muuttuu. on oma koti, ja oma parveke. on appiukko, joka lupasi tehdä maailman mageimmat istutuslaatikot.

yöpakkasten loppumista odotellessa (krhm, saattaa tietty vielä hetki mennä) keittiön ikkunalauta pursuaa kaikenlaista esikasvatettavaa.

tomaatit puskivat versot esiin vauhdilla, siirsin ne  jo kuituruukkuihin odottamaan. tulispa näistä herkullisia kirsikkatomaatteja! kuitupurkissa kasvava tomaatti on kevään hauskin lahjaidea :)


timjamit ja purjosipulit odottavat harventajaansa...


äiti toi tupaantuliaislahjaksi laakeripuun, sillä ja salvialla on maustettu jo monet padat!




boskken sky planter- ruukut olivat ensimmäinen asia jonka päätin uuteen kotiin ostaa, kun kaupat asunnosta tehtiin reilu vuosi sitten. korianteri ja rosmariini viihtyvät hyvin myös pää alaspäin.


tule jo kesä!

maanantai 25. maaliskuuta 2013

kevät ja nahkahousut

ensimmäinen kevätpäivä! hypin riemusta kun näin, miten vesi lirisi ränneistä kadulle hämeentiellä. tätä on odotettu!

kun on kerran (toivottavasti lopullisesti tämän talven osalta) päästy pakollisista kokovartalotoppapuvuista, teki mieleni yhdistellä erilaisia materiaaleja. kevätkenkien esiinkaivaminen piristi kummasti henkilökohtaisesti harmaahkoa päivää.



nahkahousut on tietysti aina aika raflaavat, mutta pehmentyvät mukavasti sifonkipaidan ja nilkkureiden ansioista. kööpenhaminasta joulukuussa ostettu viittatakki (h:n mukaan darth maul- takki) pääsee vihdoin käyttöön.



odotin biancon nilkkureiden esiinkaivuuta innolla, mutten silti muistanut, että ne oli näin kivat :D



kappas vaan, sattumalta tänään ei ollut päällä yhtään kirppisvaatetta. harvinaista sinänsä, ostan kuitenkin suurimman osan vaatteista second handina.

seuraava askel on sitten kokovartalonahka, leather on leather on leather. ehkä siihen on vielä vähän matkaa.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

color outside the lines

minna parikan tämän vuoden kevät-kesämallisto on jotenkin...erilainen.



tähän mennessä tuntuu että suunnittelija on pyöritellyt samaa vintage bombshell- teemaa eri näkökulmista. uusin on kuitenkin raikas uudistus - samoja hyväksihavaittuja teemoja, mutta myös täysin uudenlaisia materiaaleja ja malleja ja pirteitä väriyhdistelmiä.


olen seurannut parikan uraa ihaillen alusta lähtien. on aina mahtavaa, kun joku saa tehdä työkseen sitä mistä unelmoi, ja on valmis paiskimaan hommia sen eteen. paljon.


lisäksi parikka on onnistunut luomaan jotain sellaista, mitä ei ole ennen ollut - onnistunut yhdistelmä vanhaa ja mennyttä, toisaalta nykyajan rouheutta ja asennetta.


ensimmäisen oman parini ostin ensimmäisellä oikealla palkallani yli neljä vuotta sitten, muutamia vuosia ennen sitä olin ostanut jo pienen käsilaukun. nyt minulla on pareja neljä.


uusin hankinta on viime viikolta. sain h:lta huomenlahjaksi lahjakortin minna parikan liikkeeseen. luulin koko ajan sen olevan voimassa vuoden, kunnes viime viikolla yhtenä iltana satuin poimimaan kortin käsiini: voimassaoloaika 6kk.


meinasi yöunet mennä kun mietin että mitäs nyt, kun häistä on kulunut jo yli 9 kk. seuraavana päivänä syöksyin työpäivän jälkeen aleksanterinkadun liikkeeseen, missä ymmärtäväiset myyjät kertoivat että lahjakortti on toki vielä voimassa.

 liikkeessä ei juuri muita asiakkaita ollut, joten sain sovitella aika rauhassa. kiertelin rauhassa koko liikkeen, ja sitten yhden kengän kohdalla kolahti. tiedättehän sen harvinaisen tunteen kun vain tietää, että tämä pari on se oikea...



sanoin myyjällekin että nyt muljahti jotain  sydämessä, ja yhdessä ihastelimme kenkiä. lähdin onnellisena liikkeestä nuo viimeisessä promokuvassa näkyvät pinkit korot kainalossa.



ne pääsivät jo jalkaankin viikolla suuressa journalistigaalassa. moni niitä kehui, ja ainakin kaksi ihmistä sanoi marssivansa liikkeeseen seuraavana päivänä :)

eikö me ollakin söpöt!?

perjantai 22. maaliskuuta 2013

popsi, popsi...

mitäs sieltä pilkistää...?



taisin joku aika sitten mainita, kuinka löysin ihanan luomukaupan yllättävän läheltä. olen pidempään miettinyt, että toivoisin sellaisen löytäväni, ja kierrellyt lähiympäristön putiikkeja. pari viikkoa sitten tehtiin h:n kanssa oikein retki yhteen kehuttuun paikkaan - huomataksemme vaan, että perillä meitä odotti lappu ovessa: olemme lopettaneet. kuinka surullista! toivoisi, että ihmiset innostuisivat näistä pikkukaupoista.

seuraavana päivänä kuljin mietteissäni pilatestunnilta kotiin, kun silmiini osui yhtäkkiä luomukaupan mainoskyltti. tajusin, että naapuritalossa ollut ihana lankakauppa oli laajentanut valikoimaansa luomuruokiin! minä siitä sisälle säntäämään.

ystävällisen näköinen omistaja seisoi tiskin takana ja tarjosi apuaan. täysin entiselle itselleni epätunnusomaisesti en mutissutkaan mitään vain ympärilleni katselemisesta vaan kerroin ajelehtineeni sisään. keskustelimme luomu- ja muista aiheista lähes tunnin verran, ja kun lähdin kotiin, en ollut vain onnellinen tästä uudesta löydöstä vaan myös luomupiirin tuore osakas.

tänään haimme ensimmäiset ostokset. vajaan kahden kilon karitsanpotka on jo anoppilan pakastimessa odottamassa pääsiäisreissua. viisi kiloa kotimaisia kasviksia sen sijaan muutti meille.


(huomaa kuvaajan joogatrikoot...)

lanttua, kaalia, sipulia, tomaatteja, palsternakkaa, juuriselleriä...


ja nuo multaiset porkkanat paperipussissa, ah! mun sielu aivan läkähtyy tästä autuudesta!


taustalla siintävä tomaattiviljelmä odottaa kevään koittoa (kuten kaikki muutkin täällä!!)

kauppias oli laittanut mukaan ihanan pikku karkkipussin, ekorrens ekologiska :) siinä on varmaan kaikki samat pahat aineet kuin muissakin pusseissa, mutta ne on sentään luomua. symppistä!


ihanaa perjantai-iltaa, mulla alkaa rauhoittava siivousrupeama :)

kultaiset hetket

olen siitä onnekas, että kaikki isovanhempani ovat vielä elossa. viime vuosina varsinkin äitini vanhemmat, jotka asuvat lähellä, ovat tulleet tosi läheisiksi.

heillä on viime viikot ollut muutto käynnissä, isompaan (!!?) asuntoon senioritaloon. isovanhemmat ovat ikäisikseen tosi hyvässä kunnossa, mutta hissi talossa helpottaa, tulevaisuudessa ainakin.

heistä näkee konkreettisesti, että kun pitää jatkuvasti itsestään huolta, on vanhempanakin hyvässä kunnossa. totta kai asiaan vaikuttaa myös geenit ja sairaudet, mutta noin yleisesti kuitenkin. isoäiti kaivaa joka aamu sinisen jumppamattonsa esiin ja venyttelee kunnolla. kuntosalilla he käyvät useaan kertaan viikossa. antaa itsellekin vähän perspektiiviä...että liikkumisella ja terveellisillä elämäntavoilla on todella merkitystä :)

eilen oltiin h:n kanssa auttamassa kirjahyllyn kasaamisessa ja laatikoiden purkamisessa. sitä keittiötavaran määrää :D nyt ymmärrän, että meillä kamaa on kuitenkin aika maltillisesti...

mitä vanhemmaksi itse tulee, sitä tärkeämmiksi ja kullanarvoisemmiksi käyvät ne hetket, jotka saa isovanhempiensa kanssa viettää. eilenkin naurettiin monet naurut, ja toisaalta ilmassa oli muuton aiheuttamaa haikeutta. keskusteluista ei saisi tarpeekseen. on ihanaa kuunnella sitä elämänkokemusta ja niitä tarinoita vuosien varrelta!

illan päätteeksi vanhukset tarjosivat meille iltapalan läheisellä bensiksellä. kasikymppisten kanssa hampurilaisella shellin baarissa. ihana, ikimuistoinen ilta!

torstai 21. maaliskuuta 2013

yllätys etiopiasta

en suinkaan ole adoptoimassa lasta. tämä yllätys on paljon materialistisempi mutta ihana!

sain syntymäpäivälahjaksi veljeltäni ja hänen tyttöystävältään lahjakortin etiopialaiseen kenkäkauppaan. koska kauppaan on matkaa lähes 6000 kilometriä, pidin järkevimpänä asioida nettikaupassa.

addis abebassa sijaitseva sole rebels footwear on paikallinen yritys, joka tekee mittatilauskenkiä. mieletöntä! putiikki on perustettu alun perin luomaan työpaikkoja paikallisille, ja se on kasvanut ilmeisesti varsin tunnetuksi yritykseksi. oli näkojään ollut esillä oprah-lehdessäkin helmikuussa.

sole rebelsin perustaja betlehen tilahun alemu kertoo:


Having grown up watching our family and neighbors struggling, we decided to create the “better life” we were all waiting for by harnessing our community’s incredible artisan skills and channeling them into a sustainable, global, fair trade footwear business. We have done that and more and we are proud to say that the soleRebels brand is being enjoyed by people in over 30 countries around the world.
We selected shoes because we saw that footwear was an excellent platform to begin to share many of the indigenous eco-sensible craft heritages and artisan talents that we have here in Ethiopia with the world! It also meant that based on the approach we were taking to footwear creation – that being hand crafted and eco-sensible – that we could source and make almost ALL our materials locally, thereby creating an export product from 100% local inputs.




yritys pyrkii ekologisuuteen ja reiluun kauppaan. kenkien materiaalit ovat puuvillaa, silkkiä ja nahkaa ja kenkien pohjat kierrätettyä autonrengasta.



oman parin valinta ei ollut mikään helppo tehtävä. kenkämalleja värivaihtoehtoineen nettikaupassa on noin tuhat. aika pian kuitenkin poimin sieltä ne eniten omaa silmää miellyttävät. ne eivät ole mitkään näistä, tähän valitsin mahdollisimman erilaisia värejä ja malleja :)



kenkien teettämisestä mulla on aiempaa hyvää kokemusta, joten innolla odotan pakettia etiopiasta! kenkien valmistukseen kuluu noin kuukausi, joten ne saapunevat täydellisesti vappu- ja kevätkeleille!



nettikauppaan syötettiin vain jalan mitat, kengät tehdään niiden mukaan. ja takuu vaikutti hyvältä, lupaavat tehdä uudet kengät jos ensimmäiset eivät jostain syystä sopisi. ihmiset ovat kuitenkin olleet erittäin tyytyväisiä tuotteisiin.



tällaista toimintaa tukee niin mielellään! saa samalla kertaa auttaa paikallisia yritystä ja työpaikkojen muodostumista, voi olla varma että kaikki tehdään ympäristöä kunnioittaen, ja lopputuloksena saa kaappiinsa söpöt kengät!



aika mainio idea, kiitos ihanille lahjan antajille :)

palaan tässä tuonnempana asiaan erään toisen kenkäparin ja toisen lahjakortin kanssa!

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

kiirettä ja pimeyttä

hetkellinen blogihiljaisuuteni ei suinkaan ole johtunut kyllästymisestä, ei toki. olen vain juossut pää kolmantena (tai viidentenä) jalkana paikasta toiseen, ja kun illalla olen palannut kotiin, ei toivoakaan siitä että jaksaisi avata tietokonetta. varsinkin kun yritän rauhoittaa iltoja niin, etten enää istuisi ennen nukkumaanmenoa telkkarin tai tietokoneen välkkyvien ruutujen edessä.

eilen pääsin ensimmäisten joukossa suomessa (en blogin kautta, vaan työn) tutustumaan elämyslahjojen ja cantina westin yhteistyössä luomaan konseptiin illallinen pimeässä. kuulostaa mielenkiintoiselta, eikö?

elämyslahjat oli mulle ainakin uusi tuttavuus, mutta varsin kiinnostava sellainen. idea on, että (turhan) tavaran sijasta voi tärkeällä ihmiselle antaa lahjaksi elämyksen, herkullisesta illallisesta sellaiseen kokemukseen, jota hän ei muuten ehkä tulisi kokeneeksi. montakohan kertaa olen itse läheisten synttäreiden tai muiden juhlien lähestyessä kynsiäni purren miettinyt, että mitä antaa lahjaksi...

tässäpä siis vastaus. elämyslahjojen sivuilta löytyy jos minkälaisia lahjaideoita, myös erilaisissa hintaluokissa. kallein johon minä törmäsin taisi olla lento avaruuden rajalla. jos tilillä pyörisi muutama ylimääräinen kymppitonni, saattaisin harkitakin :D sivuilta voi ostaa myös lahjakortin, jolloin lahjan saaja voi itse valita haluamansa elämyksen.

toimittajaporukalla saimme siis kokea illallisen pimeässä. meidät vietiin cantina westin kabinettitiloihin, annettiin essut ja silmälaput. kun ne oli puettu päälle, tarjoilijat veivät muutaman kerrallaan täysin pimeään kabinettiin ja ohjasivat istumaan. kun kaikki olivat sisällä, silmälaput otettiin pois. näkymä ei kuitenkaan juuri muuttunut, huoneessa oli siis täysin pimeää.




siinä sitten nautittiin viiden ruokalajin herkkuillallinen! huvittavaa kyllä, sormin syömiseksi se meni. emme myöskään tienneet etukäteen mitä menu sisälsi, joten oli todella jännittävää arvailla, että mitä sitä pistää suuhunsa.




illallisen kruunasi helsingin ja uudenmaan näkövammaisten puheenjohtajan läsnäolo. hän opasti meitä siihen, kuinka pärjää ilman näköaistia. kuulo-, haju- ja tuntoaistit herkistyivät todella nopeasti. pimeässä vierustovereihin tutustuminen ja tuntemattomien kanssa keskustelu oli huomattavasti helpompaa kuin päivänvalossa, jännittävää kyllä.



jälkikäteen saimme nähdä annokset, jotka olimme nauttineet. tosi hämmentävää! olin ajatellut ihan erilaisia värejä, kokoja, koostumuksia...



suosittelen lämpimästi tätä kokemusta!

p.s. musta on myös innostavaa, että elämyslahjat on alun perin latviasta lähtenyt kansainvälinen brändi. ei aina vaan amerikkalaista!

p.p.s. kuvissa en ole minä. ja illallisella sai olla vaatteet päällä.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

ihana viikonloppu

olen löytänyt täydellisen viikonlopunaloitusrutiinin. se ei ole sohvalle lösähtäminen, eikä se ole lasi viiniä (vaikka sekin on aika hyvä!), se on liikunta. eikä ihan mikä tahansa liikunta.

viime vuoden lopulla uskaltauduin ensimmäistä kertaa läheiselle jooga- ja pilatestudiolle. olen käynyt monessa, mutta tämä oli heti ihan vertaansa vailla. ihan yksinkertaisesti siksi, että opettajat siellä ovat mielettömiä tyyppejä! niitä ihan oikeasti kiinnostaa opettaminen, ei vain se tunnin veto alusta loppuun.

nyt viimeisen kuukauden aikana olen pyrkinyt käymään tunneilla kolme kertaa viikossa, ja löytänyt oman rytmini. tiistaina käyn aamulla tai illemmalla pilateksessa, perjantai-iltana yin-joogassa venymässä ja sitten lauantai-aamuna pilateksessa. ja se on ihanaa! eikä edes tee tiukkaa! taas tänä aamuna tajusin käveleväni matto kainalossa tunnille jo ennen yhdeksää.

viikonloppu saa ihan erilaista pontta kun sen aloittaa liikkumalla, mutta toisaalta rauhoittumalla. fiilis on ihan zen, ja jaksaa mitä vaan.

(eräs ihana ystäväni teki muhun lähtemättömän vaikutuksen kävelemällä viime loppukesästä hyiseen itäsuomalaiseen jokeen, seisoi siellä vaikka kuinka kauan ja veti monta uintikierrosta. meikäläinen hytisi laiturilla ja tunsi itsensä tosi tyhmäksi. niinpä olen päättänyt yrittää olla itsekin enemmän zen :D)

näihin tunnelmiin, meitsi lähtee nyt auttamaan isovanhempia muuttokaaoksessa.